Sijainti: Käänny Kipparlahden silmukasta Herttoniemen siirtolapuutarhaan, lopussa parkkipaikka
Tarvittavat luvat: kalastuksenhoitomaksu ja Etelä- Suomen läänilupa / Helsingin kalastuslupa /
Satelliittikuva selventää, miksi reitti mutkittelee ja tekee erikoisia käännöksiä. Aikamoista umpeenkasvanutta kaislikko!
Pakkasin tavarat autoon Laiturinkioskilla. Yritin myös sujauttaa kelluntarenkaan Micraan kokonaisena. No eihän se mahtunut! Tyhjensin toisen ponttonin, kaadoin apukuskin penkin - hyvin mahtuu!
Olin miettinyt myös toista paikkaa missä kalansaaminen olisi lähestulkoon varmaa. Vanhankaupunginselkä! Tuo legendaarinen Itämeren ja vantaanjoen risteyskohta, oikea miljoonakalojen ekosysteemi ja lajien sulatusuuni!
Aikaisemmin olen saanut Kuhaa arabianrannasta. Lisäksi olen saanut Lahnaa, Ahventa, Haukea ja Kuhaa Vanhankaupunginkosken suvannosta. Selällä on näkynyt usein myös uistelijoita ja verkkoja on myös ristiin rastiin.
Kyllähän siellä kalaa on!
Kaasu pohjaan, navi päälle. 40min ajamisen (harhailun) jälkeen löydän Herttoniemen siirtolapuutarhan parkkipaikalle.
Kamat kasaan, renkaan toinen ponttoni täyteen. Juon vesipullon tyhjäksi. Varmasti voin täyttää sen tässä matkalla jossain?
Rengas selkään ja marssille! Otan suunnaksi Kivinokan. Sielläkin on joskus tullut käytyä heittelemässä. Eihän sieltä mitään tullut. Kivinokka ei näytä hyvältä. Kauempana siintää kaislikko. Kaislikossa suhisee.. vonkaleet! Jatkan marssia. En löydä vesipistettä… Löydän sopivan laskeutumispaikan.
Kävelen ihmisten tonttien läpi; määränpäähän ei julkisia polkuja pääse. Mökin pihassa istuu mies. Kysyn kohteliaasti lupaa astua hänen tontilleen ja kauttakulkea hänen maiden lävitse luvattuun maahan. Hänellä ei ole sen kanssa ongelmaa, ystävällistä kuin kysyin. Ai uskonko että tulee saalista? Tottakai tulee! Minulla on rengas…! Loppuun ukko toivottaa: ”
H Y V Ä Ä K A L A O N N E A !” Nieleskelen itkua.
Pieni kalliokiipeily. Laskeutuminen. Olen kaislikolla. Se on vielä osittain jäässä. Ei haittaa, onhan minulla kahluuhousut. Rengas veteen, mies perässä. Tämähän rupeaa sujumaan!
Vesi on todella matalaa, kaislikko on monta sataa metriä pitkä. Ja kyllä, kaislikossa suhisee. Aina aika ajoin hauki siellä kiusaa pienempiään. Maistuisiko jigi? Tarjolla olisi Peter Lahden 11g ja 13,5cm Shad kalajigejä. Värivaihtoehtoina numerot: 17, 6, 2, 16, 7, 5 tai 15. Nämä voidaan makumieltymyksienne mukaan kiinnittää Gamakatsun 1-haaraisiin 3/0 jigikoukkuihin painovaihtoehdoissa 5g, 7g, 10g tai 12g.
Ai ei maistu? Vaikka näitä herkkuja on säilytetty uudessa Flambeau:n Zerust 3003 vieherasiassa, joka estää koukkujen ruostumisen?
Jigaan, polskin. Aurinko paistaa. Kaunis sää. Niin, kiva kiva – olisi kivaa saada sitä v*tun kalaa! Puolestani voisi vaikka sataa lunta ja rakeita, mikäli tulisi kalaa!
Polsin syvemmälle kaislikkoon. Heitän.. WHUMP! VASTAISKU! It’s hooked! Voi veljet! Voi tätä onnenpäivää! Kelaan, tuntuupa raskaalta! Onko siellä oikeasti edes semi-vonkale! Kelaa, hitaasti ja rauhallisesti. Valmistaudun henkisesti mihin tahansa! Verryttelen vasemman käteni sormia. Kertaan mielessäni kiduskampiotteen teoriaa ja käytäntöä…
Teorian opetti The Totuus, käytännön Ahvenanmaan pedot ja Saksalaisen Kalastusoppaan kärsivällinen opastus. Kuulen hänet mielessäni sanomassa:
”Hauenkalastajan käsien kuuluu olla veriset!” Saksaksi se kuulostaa paljon paremmalta.
Saan kalan renkaan viereen. Lahna. Selästä kiinni. EI onneksi pahasti. Kodak-hetki, levä hymy. Kala takaisin kasvamaan. Kala kun kala, tuntuupa hyvältä!
Jatkan polskimista. Poistun kaislikosta. Ihmettelen selällä siintäviä keltaisia tolppia. Polskin sen luokse. Jaahas, luonnonsuojelualue. Nature. Siinä kielletään veneily, onneksi olen renkaalla.
Rehellisyyden nimissä, en tiennyt olleeni natura-alueella. Jos olisin tiennyt, olisin mennyt muualle. Tolppia ei ollut siellä (nature) kaislikossa mistä lähdin.
Polskin ulapalle, kauemmas natura-alueesta. Heikottaa. Pyörryttää. Janottaa. Juon loput kahvit. Ei paljon auta. Pakko lähteä polskimaan poispäin, kun olen vielä tajuissaan. Sidon huivin päähän ja polskin. En ole koskaan saanut auringonpistosta, saatikka pyörtynyt auringossa. En ole kovin huolissani. Ota suunnaksi lähimmän laiturin, olkoonkin yksityisen omistama. Hätä ei lue lakia ja tilanne on Force-majeure! Rantaudun. Ei ristin sielua. Räpylät pois, rengas selkään ja mars matkaan kohtia autoa.
Ei ollut turha reissu. Sain kalan. Olipa
O N N E A !Aina teidän,
Marme
