Marme viikon mökillä: koukku sormeen ja sairaalaan! Kiimasjärvi 6.-12.7.2015

Taas on taas yksi niistä hetkistä, eli viikoksi vanhempien kanssa mökille – ja kalaan! Mökki sijaitsee Äänekosken Parantalassa, luonnonkauniin ja kalaisan Kiimasjärven rannalla.

Kuten todettu, blogin kirjoittaminen on _hieman_ takunnut, joten kirjoitan näin jälkikäteen lyhemmän reportaasin viikon reissusta.

Säät olivat mahtavat ja kalaa tuli! Valitettavasti kuhaa tuli todella laiskasta ja hauet olivat pieniä… Mutta joka päivä tuli kalaa, eli voi olla muuta kuin tyytyväinen!

Tällä kertaa joku oli vetänyt valehtelematta kahden kilometrin verkot järven poikki. Näin verkkopoijun, mutta en sen toista päätä… Kerran karahti siihen uistin kiinni. Ei ihme ettei kalaa riitä viehemiehille!

Aloitetaan kuitenkin hauskalla sattumalla; kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Minulla on tapana napata ruoho irti uistimesta nappaamalla ruohosta kiinni. Sitten nyin. Joskus ruoho lähtee, yleensä ei. Ja kun ei lähde, laitan virvelin kainaloon. Vedän ruohosta niin, että vapa menee kaarelle – siis siksi, että saisin vieheen lähemmäs itsenäni. Sitten hivutan toista kättä uistimelle: tarkoitus on napata siitä kiinni ja nyhtää ruoho irti. Tämä on toiminut valehtelematta 5000 kertaa; olen tosin aina miettinyt, mitähän tapahtuu, jos ruoho katkeaa juuri, kun saan toisen käteni uistimen kohdalle, mutta en kiinni.

Voin kertoa, sattuu niin hemmetisti!

Uistin tärähtää luuhun asti kiinni. Vapa on kireällä. Koukku ja väkänen raapivat luuta ja lihasta. Kun näin kävi, en voinut kuin nauraa!

Ei muuta kuin uistin irti viehelukosta.

Mietin hetken, että nytpä oiva tilaisuus kokeilla koukun irrottamista. (Ja myöhemmin hesari julkaisi tästä jopa ohjeet videon kera… http://www.hs.fi/kotimaa/a1436931033037 )

Mutta mutta, eipä juuri tällä kertaa ollut leikkureita tai leathermania mukana! Olin muutaman tunnin soutumatkan päässä kotilaiturista, mutta onneksi järvellä riittää mökkiläisiä. Uistin oikean käden keskisormessa soudin reilut satametriä lähimpään laituriin.

Huhuilin: ”Anteeksi, kävi pieni koukkuonnettomuus!”. Ei mennyt kauaa, kun talon emäntä tuli päivittelemään tilannetta ja antoi luvan rantautua. Haki miehensä avuksi. Hinasivat veneeni rantaan. Isäntä haki pihdit ja leikkasi koukun irti uistimesta. (Uistin ei vahingoittunut, jes!).

Valitettavasti koukku oli vanha, tylsä ja ruosteinen… Päätin kuitenkin aloittaa operaation, kuten kovat kalamiehet tekee! Ensiksi käänsin koukun oikeaan suuntaan ihon alla. Vedin sitä vähän ulospäin, irti luusta. Tässä vaiheessa emäntä suoritti desinfioinnin ja oli sitä mieltä että poika lopeta, me viedään sut päivystykseen!

No en lopettanut vaan yritin tosissani saada koukkua ihon läpi. Ei mitään zäänssiä! Koukku oli liian syvällä, liian tylsä ja pelkällä vasemmalla kädellä se ei onnistunut vaikka kuinka yritin koukun päätä ihon läpi hieroa!

Ei auttanut muuta kun soittaa porukat hakemaan ja lähteä Saarijärjen terveyskeskukseen.

Siellä ei tarvinnut kauaa odottaa, kun nätti, ensimmäisen vuoden lääkäriharjoittelijatar veti puudutuksen sormeen ja suoritti operaation. Pienen väännön jälkeen hän sai koukun lävitse, katkaistua ja samaa tietä ulos. Vähän aikaa valuteltiin verta ja sidottiin. Kuin uusi! Ei kuulemma tarvitse antibiootteja, kipulääkkeitä eikä jäykkäkouristuksia (oikeasti minulla on siis rokotukset kunnossa!). Sinä iltana ei tarvinnut enää kalaan lähteä, mutta seuraavana päivänä käsi oli kuin uusi ja tuli viikon suurin kalansaalis!

Tarinan opetus! Käyttäkää järkeä kun irrotatte ruohoa tai yhtään mitään koukusta! (Tai oikeastaan teette yhtään mitään, taisi olla kolmas kerta päivystyksessä tänä vuonna erinäisistä syistä :D )

Reissun muut opit: uistellessa kuitusiima toimii 9 kertaa huonommin kuin monofili.

Mökkimaisema

Haukisaalis -  tästä näkee hyvin, miten erivärisiä hauet voivat olla ja miten elinympäristö tähän vaikuttaa

Reissun isoin kala koskelta, n. 2kg hauki (edellisen kuvan isoin hauki)

Jes, just just mittakuha! Koko reissulta näitä tuli vain kaksi…

Öögähauki... Välillä näiltä sivuosumilta ei voi välttyä. Fileiksi lähti.

Ikävä kylkihauki… Armeliaasti nirri pois ja fileiksi!

Ja kuten kuvista näkee, pientä kalaa riitti vaikka muille jakaa! Oliko heinäkuu liian kuuma suurhauille (kylmä heinäkuu hyi!) vai onko verkkohirviöt ne vieneet?

Aina teidän,
Marme

Pääsiäisen kalastusreissu Ahvenanmaalle 3.–6.4.2015

 

Jälleen kerran koittaa se aika, kun on ne viimeiset hetket iskeä hauen kimppuun ennen sen lakisääteistä rauhoittumista… On aika lähteä The Ahvenanmaalle!

Itse olen mukana toista kertaa, matkakumppanini ovat käyneet jo vuosikymmeniä täällä painimassa merihaukien kanssa. Näillä reissulla on kalatakuu – viime vuonna saimme isommalla porukalla yli 200 haukea joista suurin oli 10kg (http://marmekalassa.blogspot.fi/2014/05/video-ahvenanmaa-4-742014-217-haukea.html).

Tänä vuonna kalaa tuli suhteessa saman verran. Itse nostin 3 täyden päivän aikana 42 limanuljaskaa, joista suurin oli 7.1kg. Kalakaverit Kasu ja Makke saivat noin suurin piirtein saman verran.

Lähtö oli Helsingistä ensin Ahvenanmaalle ja sieltä edemmäs salaisempaan paikkaan, joka oli siis varsinainen kohteemme.

Kolme kokonaista päivää kului rattoisasti kalastellessa aamusta iltaan ilman turhia häiriötekijöitä (tytöt jäi kotiin J ).

Eli haukea tuli – mitään muuta ei! Kovasti yritimme myös sitä kuuluisaa meritaimenta, mutta kun ei niin ei. Ei tullut tasan kyllä yhtään kuhaa tai ahventakaan. Voisiko syynä olla ”varsin runsas” haukikanta? J

Jälleen kerran, kaikki hauet vapautettiin ehjinä takaisin – yhtään ei edes otettu haukipullahommiin.

Kalakaverit Marme, Makke ja Kasu matkalla kohti unohtumaton seikkailua!

 

Pojat virittelee vehkeitä – kaiken pitää olla valmista kun saavutaan salaiseen paikkaan!



Komeat on merimaisemat!

Alkuun vähän pienempää – 2kg

 

Joku 3kg

 

Suurenee! 3.8kg

 

Reissun isoin: 7.1kg

 

Komeet on maisemat kaislikossa ;-)

 

Okei, sitten tuli jotain vielä vähän pienempää – on se ärhäkkä kun käy magnumiin kiinni!

 

 Ensimmäinen triplaisku! Paikasta, mistä ei aikaisemmin ikinä ollut tullut mitään eikä tullut tämänkään jälkeen!

 

Merimaisemaa

 

Alkoi tuplaiskusta – kasvoi samalla hetkellä triplaan!

 

Isoja haukia tuli niin paljon kun jaksoi nostaa!

 

Tuvasta löytyi Marmen oma jokeri <3

 

 

Aina teidän,
Marme

Pitkästä aikaa päivityksiä!

Blogia ei ole tullut päiviteltyä vähään aikaan vaikka kalassa on kyllä tullut käytyä. Yritän nyt zempata. Kertaan kolmessa seuraavassa postauksessa tämän vuoden merkittävimmät kalastustempaukset.

Pääsiäisen kalastusreissu Ahvenanmaalle 3.–6.4.2015 julkaistaan 25.8.2015

Viikko mökillä: koukku sormeen ja sairaalaan! Kiimasjärvi 6.-12.7.2015 julkaistaan 1.9.2015

Viikonlopun kuhahommia Kemiönsaarella! 7.-9.8.2015 julkaistaan 8.9.2015

Kalastuspaikat: ”Muuuu”

Lauttasaaressa ollaan. Tässä blogauksessa on vähemmän kuin enemmän järkeä - vai onko sittenkään?

Kalastajatyyppi: Lehmä aka Sonni

Lehmä on urpo. Sellainen idiootti, mitä tekisi mieli vain lyödä. Silti häntä vain siedetään. Sinäänsä hyvää seuraa, mutta aina liian jurrissa.

Ei niistä jutuista saa mitään selvää. Hyvä ettei viimeksikin hukkunut!

Idiootti.

Ei erityisesti välitä kalastamisesta, mutta se on hyvää syy vetää lärvit.

Pääsee kalastusporukan kanssa mukaan mökille, siellä on kiva ryypätä.

Porukan äänekkäin. Hän on saanut aina suurimman saaliin. Kun hän saa kalan, voi sitä innon ja huudon määrää! Luulisi nyt että on tullut oikeasti ennätyskala…

Alkuun pikku jurrikalatanssi Ahdille hyvän saaliin saamiseksi…

Sitten mennään! Pitkä heitto isolla uistimella – nyt tärppää!

Voi sitä huudoon määrää... "Sniif sniif, vain pieni silakka :("

Aina teidän,
Marme

Seuraavaksi: tulee blogia tropiikista vai jäätiköltä? Saa nähdä! :)

Kalapaikat: Lauttasaari ”Erämies on erimies…”

Ensimmäiset historialliset maininnat Lauttasaaresta suurena kalastuskeskittymänä ovat vuodelta 1540. Sikäläiset kutsuivat aluetta Drommensööksi, jonka arvellaan tarkoittava alusta (dromundr). Tämä on sinällään loogista; kalaa sieltä tuli vanhoina hyvinä aikoina kun olisi lähtenyt aluksella kauemmaksikin kalastamaan.

Vuosina 1914 – 1936 Julius Tallberg piti Lauttasaaressa kalastus- ja elämyssafaria. Hän roudasi kaupunkilaisia Lautalla Saareen (ja kunnanisien mielikuvituksen mukaan tämän takia siis nimi Lauttasaari) kalastamaan.

Huhut myös kertovat, että Drumsön (sen lautan nimi) kapteeni piti hallussaan meritaimenen suomenennätystä (12kg) hyvin pitkään, kunnes Turunmies vuonna 2002 nappasi perholla Aurajoesta 12,4kg meritaimenen.



Lauttasaari on kalastusmekkana ehkä Helsinkiläisten kalastajien keskuudessa se tunnetuin. Sieltä on mahdollista saada keväisin siikaa, kesäisin kuhaa, haukea ja ahventa ja syksyisin meritaimenta. Kaikki näitä sieltä on todistetusti saatu jopa ihan tämän vuoden puolella.

Omalle kohdalle on valitettavasi osunut vain muutama hassu ahven.

Lauttasaaren rantaa kannatta kiertää ja kokeilla vähän sieltä sun täältä. Paras paikka on kuitenkin Sisä-Hattu, tuo pienen kahlauksen päässä oleva saari. Siellä näkee harva se päivä perhomiehiä meritaimenta narraamassa.

Kalastajatyyppi: Eräjorma aka Metsienmies

Eräjorma viihtyy luonnossa. Eräjormaa ei paljon akat kiinnosta. Ehkä on vaimo ehkä, ei sillä ole väliä.

Hän on vapaa kuin Reissumies-mainoksen eräjorma konsanaan. ”Älä kysy minne johtaa tie… Tuuli yksin ymmärtää…” hän mennessään viheltelee.

Yleensä hän katoaa viikoiksi tai kuukausiksi metsiköihin. Ne, sekä siellä olevat apajat hän tuntee kuin omat taskunsa. Älä huolestu, vaikka muutamaan kuukauteen hänestä ei mitään kuulu. Jos menee yli puolivuotta, kannattaa jo hiukan aprikoida hätäkeskukseen soittamista.

Eräjorma ei välitä nykyajan hömpötyksistä. Hän luottaa vanhaa ja hyväksi koettuun, tuttuun, turvalliseen ja toimivaan.

Hän ei kuulu blogini lukijankuntaan, koska Internettiin hän koski viimeksi 2002 ja Adobe ei suostunut avaamaan Metsästys&kalastus-lehden uusinta numero – joten antaa olla!

Eli netistä hän ei vinkkejä etsi, lehteä lukee silloin tällöin.

Etupäässä kuitenkin luottaa omaan vaistoonsa ja sitä kautta saatuihin kokemuksiin.

Toki kuuntelee myös muita vanhoja ja fiksuja kalamiehiä, joskin suurella varauksella suhtautuu.

Varsinkin Reinariin joka sai muka jigillä N-Ä-I-N suuren. "Paskaa se puhuu."

Eräjorma tietää mitä tekee. Kalaa tulee yleensä varmasti.

Välillä hänkin poikkeaa säännöistä, mutta on silti kestävän kalastuksen kannalla. Isoimmat ja parhaimmat yksilöt pannaan takaisin jatkamaan sukua, jotain ”siltä-väliltä” syödään ja grillataan.

Toimiva, vanhoja ja hyväksi havaittuja uistimia reilu kokoelma.

Tuulensuunnan mittaaminen on tärkeää oikean uistimen ja paikan valinnan näkökulmasta.

Larussa tyrskyää – mutta ei taimenta.

”Oli perkele kiinni, ainakin näin <-----> suuri p**kele!”

Aina teidän,
Marme

Seuraavaksi: 8.1.2015 Kalastuspaikat: ”Muuuu(t)”

Kalapaikat: Tervasaari ”Vavalla ON väliä…”

Tervasaari ei ole niin tunnettu Helsinkiläisten keskuudessa kuin esimerkiksi Korkeasaari tai suomenlinna, mutta voin suositella!

Sieltä on kauniit näkymät Korkeasaaren ja mahdollisuus bongata legendaariset jäänmurtajat!

Vuonna 1640 saarella majaansa pitäneet tervekauppiaat olivat tervan lisäksi kuuluisia myös kalastustaidoistaan ja saaliistaan. Silloin saari tunnettiin nimellä ”Tiäruholmen”, joka tarkoittaa hyvin vapaasti käännettynä ”kaikkien kalojen äidin pesää”. Eli siellä ne isot kalat silloin kutivat.

Vuonna 1939 stadin kerma duunas saarelle sillan – ihan vain että pääsisivät helposti kalastamaan! Itsekkäitä kun olivat, duunattiin sen ympärille myös korkea lauta-aita pitämään rahvas poissa. Vuoden 1970 mellakoiden jälkeen Helsingin muuri purettiin ja Tervasaari vapautettiin sekä Itä- että Länsi-Helsinkiläistenkin käyttöön.

Itse olen täällä muutaman kerran käynyt heittelemässä. Mitään en ole saanut :)

Kalastajatyyppi: Trendimies aka Teknologiatyyppi

Trendimies on nykyaikainen ja moderni. Hän pysyttelee edelläkävijänä teknologiassa kuin teknologiassa. Hän uskoo, että vain siten voi menestyä – pysymällä askeleen muita edellä!

Hän uskoo saavansa aina pienen lisäedun uusimmilla tuotteilla.

Ja ne eivät rajoitu vain virveleihin tai uistimiin, vaan lisäksi vaateisiin. Virtaviivaiset ja dynaamiset vaatteet muun muassa eivät kahise eikä tuuli niissä ujella – tuulen ujellus voi pelottaa kalat pois!

Kun tähän yhdistää kaiken muun alusvaatteista ja hanskoista uuden teknologian siimaan, lisääntyyhän kalansaaliin todennäköisyys vähän kerrallaan!

Trendimiehen kalastus on puhdasta Catch&Release toimintaa. Hän nauttii kalan koukuttamisesta, kuvaamisesta ja laskemisesta takaisin.

Kyllähän sitä kalaa saa valmiiksi perattuna ja ekologisesta tuotettuna Hakanimen hallista! Tai ravintolasta. Suutari pysyköön lestissään.

Trendimiehen käsittämättömät poseeraukset – taustalla Uspenskin katedraali

Virvelillä ilmakitaraa ennen varsinaista toimintaa…

Tästä se lähtee… Huomaa jäänmurtajat.

Kelaa kelaa…

Ja saaliiksi ei sen vähempää kun kilon verran fileroitua Norjanlohta :D

Toim. huom. kyseinen lohion Hakaniemen hallista, julistettu kuolinaika oli useita päiviä ennen tässä esitettyjä kohtauksia. Toistan: yhtään kalaa ei vahingoitettu tätä blogausta tehdessä (ellei kuolleilla kaloilla leikkiminen riko jotain asetusta? :)  )

Aina teidän,
Marme

Seuraavaksi: 1.1.2015 Kalapaikat: Lauttasaari ”Erämies on erimies…”