Marme viikon mökillä: koukku sormeen ja sairaalaan! Kiimasjärvi 6.-12.7.2015

Taas on taas yksi niistä hetkistä, eli viikoksi vanhempien kanssa mökille – ja kalaan! Mökki sijaitsee Äänekosken Parantalassa, luonnonkauniin ja kalaisan Kiimasjärven rannalla.

Kuten todettu, blogin kirjoittaminen on _hieman_ takunnut, joten kirjoitan näin jälkikäteen lyhemmän reportaasin viikon reissusta.

Säät olivat mahtavat ja kalaa tuli! Valitettavasti kuhaa tuli todella laiskasta ja hauet olivat pieniä… Mutta joka päivä tuli kalaa, eli voi olla muuta kuin tyytyväinen!

Tällä kertaa joku oli vetänyt valehtelematta kahden kilometrin verkot järven poikki. Näin verkkopoijun, mutta en sen toista päätä… Kerran karahti siihen uistin kiinni. Ei ihme ettei kalaa riitä viehemiehille!

Aloitetaan kuitenkin hauskalla sattumalla; kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Minulla on tapana napata ruoho irti uistimesta nappaamalla ruohosta kiinni. Sitten nyin. Joskus ruoho lähtee, yleensä ei. Ja kun ei lähde, laitan virvelin kainaloon. Vedän ruohosta niin, että vapa menee kaarelle – siis siksi, että saisin vieheen lähemmäs itsenäni. Sitten hivutan toista kättä uistimelle: tarkoitus on napata siitä kiinni ja nyhtää ruoho irti. Tämä on toiminut valehtelematta 5000 kertaa; olen tosin aina miettinyt, mitähän tapahtuu, jos ruoho katkeaa juuri, kun saan toisen käteni uistimen kohdalle, mutta en kiinni.

Voin kertoa, sattuu niin hemmetisti!

Uistin tärähtää luuhun asti kiinni. Vapa on kireällä. Koukku ja väkänen raapivat luuta ja lihasta. Kun näin kävi, en voinut kuin nauraa!

Ei muuta kuin uistin irti viehelukosta.

Mietin hetken, että nytpä oiva tilaisuus kokeilla koukun irrottamista. (Ja myöhemmin hesari julkaisi tästä jopa ohjeet videon kera… http://www.hs.fi/kotimaa/a1436931033037 )

Mutta mutta, eipä juuri tällä kertaa ollut leikkureita tai leathermania mukana! Olin muutaman tunnin soutumatkan päässä kotilaiturista, mutta onneksi järvellä riittää mökkiläisiä. Uistin oikean käden keskisormessa soudin reilut satametriä lähimpään laituriin.

Huhuilin: ”Anteeksi, kävi pieni koukkuonnettomuus!”. Ei mennyt kauaa, kun talon emäntä tuli päivittelemään tilannetta ja antoi luvan rantautua. Haki miehensä avuksi. Hinasivat veneeni rantaan. Isäntä haki pihdit ja leikkasi koukun irti uistimesta. (Uistin ei vahingoittunut, jes!).

Valitettavasti koukku oli vanha, tylsä ja ruosteinen… Päätin kuitenkin aloittaa operaation, kuten kovat kalamiehet tekee! Ensiksi käänsin koukun oikeaan suuntaan ihon alla. Vedin sitä vähän ulospäin, irti luusta. Tässä vaiheessa emäntä suoritti desinfioinnin ja oli sitä mieltä että poika lopeta, me viedään sut päivystykseen!

No en lopettanut vaan yritin tosissani saada koukkua ihon läpi. Ei mitään zäänssiä! Koukku oli liian syvällä, liian tylsä ja pelkällä vasemmalla kädellä se ei onnistunut vaikka kuinka yritin koukun päätä ihon läpi hieroa!

Ei auttanut muuta kun soittaa porukat hakemaan ja lähteä Saarijärjen terveyskeskukseen.

Siellä ei tarvinnut kauaa odottaa, kun nätti, ensimmäisen vuoden lääkäriharjoittelijatar veti puudutuksen sormeen ja suoritti operaation. Pienen väännön jälkeen hän sai koukun lävitse, katkaistua ja samaa tietä ulos. Vähän aikaa valuteltiin verta ja sidottiin. Kuin uusi! Ei kuulemma tarvitse antibiootteja, kipulääkkeitä eikä jäykkäkouristuksia (oikeasti minulla on siis rokotukset kunnossa!). Sinä iltana ei tarvinnut enää kalaan lähteä, mutta seuraavana päivänä käsi oli kuin uusi ja tuli viikon suurin kalansaalis!

Tarinan opetus! Käyttäkää järkeä kun irrotatte ruohoa tai yhtään mitään koukusta! (Tai oikeastaan teette yhtään mitään, taisi olla kolmas kerta päivystyksessä tänä vuonna erinäisistä syistä :D )

Reissun muut opit: uistellessa kuitusiima toimii 9 kertaa huonommin kuin monofili.

Mökkimaisema

Haukisaalis -  tästä näkee hyvin, miten erivärisiä hauet voivat olla ja miten elinympäristö tähän vaikuttaa

Reissun isoin kala koskelta, n. 2kg hauki (edellisen kuvan isoin hauki)

Jes, just just mittakuha! Koko reissulta näitä tuli vain kaksi…

Öögähauki... Välillä näiltä sivuosumilta ei voi välttyä. Fileiksi lähti.

Ikävä kylkihauki… Armeliaasti nirri pois ja fileiksi!

Ja kuten kuvista näkee, pientä kalaa riitti vaikka muille jakaa! Oliko heinäkuu liian kuuma suurhauille (kylmä heinäkuu hyi!) vai onko verkkohirviöt ne vieneet?

Aina teidän,
Marme