Aloitin varsinaisesti, uudestaan ja intohimoisesti, kalastuksen kesällä 2012. Sain Mikiltä ja Makelta, parhailta kalakavereiltani, virvelin syntymäpäivälahjaksi.
Olin ollut aikaisemmin useasti poikien kanssa kalassa; lainavirvelillä. Eikä se homma ollut pahemmin kiinnostanut. Mitä nyt pääsi hetkeksi eroon tytöistä, sai jauhaa paskaa ja juoda olutta – olla luonnossa ja rauhassa.
Sain lahjaksi virvelin. Hell broke loose! Oma virveli! No pakkohan se on kokeilla… Kamat kasaan, virveli messiin ja ”homokallioille” heittelemään. Aurinko paistoi, join olutta, olin rauhassa – sain jopa muutaman ahvenen! Mutta mutta, mitä muuta tuossa meressä lymyää – se on niin suuri ja tumma. Se on syvä ja täynnä tutkimattomia kohtia, salaisia syvänteitä, lukuisia onkaloita – missä the suuri vonkale lymyää.
The suurta vonkaletta ei saada ilman oikeita välineitä. Ja se voi myös lymytä missä vaan.
Uusi virveli, uusi kela, lisää kuvia! Takki, housut, saappaat, reppu – fillariin laukut kaikille näille välineille.
Pohjaonki, silakkalitka, täkyraksi!
Häh eikö vieläkään?
Parempi virveli, parempi kela, kalaskanneri!
Eikö vieläkään?!!
Kokeillaan jigillä, keltainen kuitusiima, jigivapa, kalajigi, toukkajigi, vertikaalijigi!
Rupeeko nappaamaan?
Särkeä, lahnaa, ahventa, silakkaa, kuhaa, haukea, sinttiä ja salakkaa!
Missä The vonkale?!
Kaikki puhuu jalokaloista; missä ne ovat? Taimen, meritaimen, lohi, kirjolohi….
Kelluntarengas, kahluuhousut, neopreenikenkät, mareksen räpylät..
Eikö vieläkään?! Väärä paikka!
Arabianranta, Suvisaaristo, Lauttasaari, Rajasaari, Sipoo, Näsijärvi, Ahvenanmaa, Tokoin ranta!
Ja tätä se on ollut kaksi vuotta. Tarina on vasta aluillaan.
The suuri vonkale odottaa.
Teidän aina,
Marme
Marme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti