Turvallisuus ennen kaikkea! Reissun turvallisuus- ja pelastautumissuunnitelmien näkökulmat.

Ennen reissulle lähtöä sovin kolmen eri kaverin kanssa turvallisuuteen liittyvistä asioista. Linkitin kavereille kartan johon olin merkinnyt yöpymiskohteeni. Sovimme, että olen yhteydessä heihin joka ilta klo21:00 mennessä, kun teltta on pystyssä. Yhteys Whatsapp ryhmäviestillä tai puhelimitse. Mikäli minusta ei olisi kuulunut kello 21:00 mennessä, kaverit olisivat tietenkin ensin yrittäneet olla minuun yhteydessä. Mikäli he eivät olisi saaneet minuun yhteyttä, he olisivat soittaneet poliisille ja kertoneet reittini ja kohteeni. Näin poliisi olisi voinut selvittää katoamistani.

Ilmoitin myös kavereille, mikäli reittini tai määränpääni muuttui (eli joka ilta :)).

Matkaan olin varustautunut kolmella puhelimella. Puhelimista kaksi oli mobiilidatalla varustettuja älypuhelimia ja kolmas vanha Samsung, jonka akku kestää yli viikon. Samsung oli lähinnä hätätapauksia varten.

Yöllisten villieläinten kohtaamista en pitänyt kovin suurena riskinä, mutta teoreettisen vaaran olisivat saattaneet muodostaa yöllä metsissä liikkuvat juopot ja narkkarit: telttani oli kuitenkin useampana yönä uimarantojen ja nuotiopaikkojen läheisyydessä.

Kohtaamiseen näiden ihmispetojen kanssa olin varautunut, no, usealla hyvällä tarinalla. Vaikeaa uskoa, että homma oikeasti äityisi käsirysyksi kenenkään kanssa. Olen hyvin herkkä nukkumaan ja olen varma, että olisin herännyt, mikäli joku oli yöllä lähestynyt telttaani.

Mikäli tästä olisi seurannut ”vaaranmerkkejä”: ”…ei vitsi kato miten siisti teltta, mennään zekkaan onks siel mitään nyysittävää” tms. Olisin ottanut fikkarin ja puhelimen, astunut ulos ja kertonut itsestäni, retkestäni ja tehnyt selväksi, ettei minulla ole mitään varastettavaa eikä ainakaan useamman tuhannen euron arvosta helposti rahaksi muutettavaa omaisuutta.

Uskon, että varsin uskottava tarinani, miten elämäni on karannut sivupoluilla saatuani fudut Inexin kylmävarastolta alkoholiongelmien takia olisi taatusti tuonut sympatiat puolelleni…

Jos jostain syystä yöllä eksynyt naisjoukkue olisi yllättänyt minut, olisi tarinani edelliskesän syövästä ja silloin tehdystä lupauksesta kiertää suomi pyörällä saanut varmasti myös sympatiat puolelleen… ;-)

Suurin riski reissulla oli tietenkin muu liikenne. Matkan jälkeen jäi sellainen fiilis, että kyllä fillari osataan ottaa huomioon liikenteessä, enkä kertaakaan kokenut, että olisi ollut mitään vaaraa.

Nesteytyksestä kannattaa huolehtia. Ja varata mukaan pika-evästä, kuten pähkinöitä ja kuivamarjoja. Niistä saa energiaa ja hyvää fiilistä viimeisille kilometreille.

Mitä opin reissusta & mitä kannattaa muistaa

1. Suunnittele reitti ja yöpymispaikat huolella! Toki ilman turhaa suunnittelua on enemmän seikkailun tuntua, mutta edes yöpymispaikan järkevällä suunnittelulla säästyy monelta harmilta…


2. Huolla se fillari ennen lähtöä! Minä en huoltanut. En tajua miksen. Olisi ollut oikeasti ihan kokonaisvaltaisen huollon paikka – tein sen sitten kun saavuin kotiin. Tulipa ainakin urheiltua enemmän kun polkeminen oli raskasta…


3. Ota tyyny mukaan! Teltassa oli kiva nukkua. Mutta tyyny uupui. Oikeasti, ei sitä ehkä himassa niin paljon ajattele, mutta kokeileppa nukkua ilman. Ei kivaa. Vähemmän kivaa kosteassa teltassa, missä maasto on mitä sattuu.


4. Miniradio kuulokkeilla. Menisi aika nopeammin, kun voisi kuunnella radiota. Olisinhan toki voinut kuunnelle kännyköillä mitä vaan, mutta akkua piti säästää. Miniradio ei paljon kuluta ja patterit kulkee kivasti matkassa.


5. Puhelimen seinälaturi ja lisäakut. Puhelinten akut olivat jatkuvasti lopussa, koska suunnistin GPS:llä. Minulla oli USB-piuha mukana, mutta sillä ei ihan kaikissa paikoissa puhelinta ladata.

Mitä muuta?

Oli kiva reissu näin kokemuksena! Lähtisinkö uudestaan? Tuskin. Tarkoitus oli kuitenkin kalastella, mutta nyt se jäi aika vähille. Kokopäivän pyöräily ja säätäminen vie voimia: ei ihan niin paljoa huvittanut kalastaa. Ensi kerralla olen pidempään samassa paikassa ja varmistan, että sieltä saa veneen lainaksi.

Tuliko sinulle fiiliksiä lähteä pyöräseikkailulle? :)

Aina teidän,
Marme