Kalapaikat: Suvisaaristo 20.4.2014

Sijainti: Svinösundin silta, Suvisaaristo. Auton saa parkkiin Laiturinkioskin viereen.

Tarvittavat luvat: kalastuksenhoitomaksu ja Etelä- Suomen läänilupa / Espoon kalastuslupa /

Lisätietoja: http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/kalapaikat/?svk=76450

---

 

Aloin jo ennen Bodominjärven reissua miettimään ja selvittelemään, minne renkaan kanssa kannattaisi lähteä jahtaamaan sitä yhtä The Vonkaletta. Mielessäni pyöri satoja eri vaihtoehtoja, The Totuus tarjosi toiset sata.

Käytin ensimmäisen oljenkorren ja poistin varmasti kaksi väärää vaihtoehtoa. Toista oljenkortta, eli skippaamista – no sitä en edes ajatellut. Onneksi Lasse Lehtinen tarjosi viimeistä oljenkortta; kilautetaanpa kaverille.



Kuulostaa hyvältä. Kyllä Kalastusopas tietää. Hänellä on kompetenssia ja näyttöä. Olisittepa nähneet hänen saaliinsa –The ison Vonkaleen aka 10kg hauen, Ahvenanmaalla, huh!

Herätys seiskalta. Kamat autoon. Kaasu pohjaan kasilta. Pientä harhailua. Auto parkkiin Laiturinkioskilla. Paikalla muutamia kilpailijoita. Jututan. Lahnaa narraamassa. Lahnaa! Eikö suuret vonkaleet kiinnosta?

Kamat autosta. Rengas esiin. Tarvikkeet. Pumppu. Istuintyynyt sisään. Tätä on tehty ennenkin, no, yhden kerran. 20min myöhemmin kelluntarengas on valmiina. Meni se nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla – vielä on tekniikassa hiomista!

Vaatteet päälle. Aurinko paistaa. V*tun kuuma! Kaikki valmista. Auto lukkoon… lukkoon.. Missä avaimet? Ei auton alla, ei takakontissa, ei taskuissa. Ei penkin alla, ei auton päällä, ei maassa. EI missään. Istun maahan. Skruffi huulen. Silmät kiinni. Missä nykkelit? Laitoin ne varmaan talteen… Jätin ne kiinni takakontin lukkoon etteivät ne hukkuisi! Boom, auto lukkoon.

Hihnat kiinni renkaaseen, rengas selkään ja laskeutumispaikkaa etsimään. Sillan ali, kaislikon viereen. Onpa kuuma!

Päätän luottaa Universumiin sekä Suvisaariston asukkaisiin; maineeltaan luotettavia. Laitan takin ja kengät Alepan pussiin ja piilotan läheisen puun koloon. Keltainen loistaa; ”v*tun roskaajat” ajattelee ohi pyyhältävä sauvakävelijä.

Rengas veteen, mies perässä, jalat antaa vauhtia. Polskin ja polskin. Morjestan kuntokajakoijaa ja pyydän ottivinkkejä. EI kuulemma kalasta ja toivottaa: ”H Y V Ä Ä   K A L A O N N E A !”. Thanks a lot! Vähemmästäkin on Poseidon rangaissut merimiestä saatika vapaa-ajan kalastajaa. Sniif!

Polskin Munkholmarnan saarta kohden. Alan jigamaan. Polskin saaren vierustaa. Jigaan. EI mitään. Pidän paussin. Ellei muuta, niin kyllä Mundon luomuzuffee tummapaahtona maistuu hyvältä aamuauringossa ja merimaisemissa. Suljen silmät ja mietin: ”YOLO! Nyt ne silmät auki ja hommiin poika!”.



Polskin. Jigaan. Polskin. Vaihdan väriä. Jigaan. Polskin. Vaihdan painoa. Vaihdan väriä. Jigaan… jigaan.. jigaan… EI näpyn näpyä. Ei tee mieli kiertää saarta uudestaan vastatuulessa. Annan renkaan lipua rantaa kohtia. Jigaan.



Ei täältä tänään kalaa. Ainakaan vonkaletta jigillä. Rantaudun. Räpylät irti, rengas selkään. Märät lenkkarit ovat kylmät, painavat ja sanovat joka askeleelle ”lits, läts, lits, läts”.

Rantautumispaikkani on täynnä Virolaisia rakennusmiehiä. Ei, en saanut kalaa. Kyllä, hieno on rengas. Kyllä, sen hinnalla olisi saanut Stokkalta ämpärikaupalla ahventa ja lahnaa. Ai oli sinulla samaan aikaan kolme särkeä pohjaongessa? Ja päästit pois? Etkö tiedä, että särjethän ne vasta herkkua ovat?

Haen Alepan pussin puunkolosta. Kävelen autolle. Menen juttelemaan kahdelle skidille, joilla on kala ämpärissä. ”Lahnaa ollaan onkimassa, yhden sain jo, saisinpa vielä toisen – oikein ison! Uunilahna on parasta!” poika kertoo. ”Ei tähän aikaan täältä mitään virvelillä ja jigeillä saa, turha edes yrittää!” Neuvoo poika.

Toivotan pojille "H Y V Ä Ä   K A L A O N N E A" ja vaihdan maisemaa…

Aina teidän,
Marme

Päivä jatkui Vanhankaupunkinselällä Helsingissä, siitä lisää seuraavassa blogauksessa 7.7.2014.

Kalapaikat: Bodominjärvi Espoossa & kelluntarenkaan neitsytmatka 18.4.2014

Sijainti: Oittaantie, Espoo. Siitä vähän eteenpäin ja auto parkkiin.

Tarvittavat luvat: kalastuksenhoitomaksu ja Etelä- Suomen läänilupa / Espoon kalastuslupa / Bodominjärven ja Matalajärven viehelupa

Lisätietoja: http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/kalapaikat/?svk=76453

---

(valitettavasti en vielä tämän reissun aikana tiennyt alkavani bloggariksi, joten photot aikalailla puuttuu...)

Olin saanut lähes kaikki kelluntarengaskalastukseen tarvittavat välineet ostettua. Ainoastaan oikeat räpylät ja neopreenikengät puuttuivat. En myöskään omistanut kahluukenkiä. Kekseliäänä gubbena päätin käyttää vanhoja tennareita, joihin tulisin liittämään ”noi on ihan p*skat!”, eli setin mukana tulleet räpylät.

Olin sopinut meneväni ystäväni K:n sekä hänen poikansa kanssa kalaan. Olimme sopineet, että noudan heidät noin kymmenen aikaan ja soitan, kun olen pihassa vartin sisään.

Kamat kasaan, auto käyntiin. Puhelu ystävä K:lle. ”Joo, me ollaan vartin päästä pihassa”.

Pihassa ei ollut ketään. Ajattelin, että turha soittaa, mennään käymään sisällä ja moikkaamaan samalla muutakin perhettä. Raput ylös, ovi auki. ”Mä otan nopeen suihkun, mennään sit. Poika ollut hereillä jo seiskasta”. K, olisit itsekin herännyt ajoissa peeveli ja tullut ulos sovitusti. Etkö tiedä, miten paljon minua polttelee päästä kalaan? Etkö ymmärrä, että tässä säädössä menee AINAKIN TUNTI hyvää kalastusaikaa hukkaan – entä jos maaginen vartti menee sivu suun juuri tämän takia?

Noin tuntia myöhemmin ystävä, poika ja kamat pakattu. Kaasu pohjaan, kohti Bodomia…

”Pitää stoppaa tossa Oittaan kartanolla, käyn ostamassa sen luvan..” Lupamies on uusi kesähessu, ensimmäistä lupaansa myymässä. Noh, kyllähän aivokirurgeillakin menee ensimmäisen kasvaimen poistamiseen kauemmin – pitää olla huolellinen ja varovainen..!

Auto parkkiin. Kamat kantoon. Kohti etäkäteen, huolella valittuun leiripaikkaan.

Tie vie metsän läpi. Leiripaikan läheisyydessä ja viereisen niemen nokassa on muutama kilpailija. ”Rantakalastajat!” ajattelen. Kohta näytän miten sitä kalaa kuuluu nostaa!

Sitten alkaakin mielenkiintoinen osuus. Kelluntarenkaan ensimmäinen kokoaminen. No en tietenkään harjoitellut sitä etukäteen, lahjattomat reenaa! En tietenkään lukenut manuaalia tai katsonut ohjeita netistä, kuinka vaikeaa se nyt helvetti sentään voi olla?

Ok, ei se ainakaan NIIN helppoa ollut kuin kuvittelen. Istuin- ja selkätyynyt väärinpäin. Istuin- ja selkätyynyt niin täyteen, että vetoketju pitää runnoa kiinni! (keksin myöhemmin tähän kikan, millä tämä sujuu kuin oluen juominen tuplaskruffi huulessa!).

Kokoamisen lomassa viritin Pojalle virvelin. Näytin myös miten sillä kuuluu oikeaoppisesti heittää. Voi sitä naurun määrää kun ensimmäisellä heitolla kuvan mukana lentää myös kela. Unohdinko muka kiristää sen kiinni? Samapa tuo, paskaks vaan kun ei ole omaa. ”K, mulla on kiire kalaan, varmaan saat ton kelan ylös yksinkin?” :-)

Noh, puolentunnin säädön jälkeen kelluntarengas oli koossa.

Kerrasto päälle. Villasukat jalkaan. Kahluuhousut jalkaan. Pelastusliivit. Lenkkarit. Räpylöiden kiinnitys. Kelluntarenkaan lasku. Mies veteen.

Miten v*tussa tähän istutaan? Ai noin.. Miten tämä ”etupuomi” menee kiinni? Ai kai noin tai sitten ei…

Ystävä K antaa virvelin ja vauhtia. Lähden lipumaan. M I T E N tätä ohjataan, miten tämä menee eteen- saati taaksepäin??

Laituri on jo kaukana, iskee pieni epävarmuuden poikanen. Laituri on kauempana, noh, kaveri voi siten soittaa Merivartioston pelastamaan… Kuin noloa? ”Ystävä K!” huudan. ”Mä heitän tän jigin laiturille, hinaa mut takaisin, mun laite tai sitten nää p*skat räpylät on rikki!”.

Eka heitto – vajaa. Toka heitto – ohi. Kolmas ja neljäs heitto ohi ja vajaa. Nyt ollaan liian kaukana. Ok, kerää itses Marme. Oot kunkku ja päällikkö, kohta nostat Lohta ja näytät noille rantaihmisille. Eivät vielä ole tajunneet ettet sä osaa.

Skruffi huulee. Silmät kiinni. Miten ne merenneidot ui? Mitä fysiikan lakeja tähän hommaan liittyy? Mieti, olet nyt nurinkurin verrattuna normi snorklaamiseen. Ensin toista… ja sitten toista… liikuta nilkkaa… tasainen vauhti. Kasvain, sanoi kasvain ja kasvoi vain. Hommahan sujuu. Tämähän on helppo. Jumpe mikä vauhti!

Kierrän jigaten ensimmäisen niemen. Tuuli vie sopivasti kaislikon reunaa pitkin. Jigaan. Jigien värit vaihtuu kun RKP:n mielipide nuuskan laillistamisesta.

Tuuli vie pidemmälle. Jigaan jo melkein kaislikossa. Räpylöin vastatuuleen takaisin laiturille. Ei mitään. EI nykäyksen nykäystä.

Jaloista on kadonnut tunto. Vesi on +5. Thumbs up! neopreenikengille!

Kalattomuuteni takia laiturillemme leiriytyneet Virolaiskaunottaret eivät osoita kiinnostusta. Pakko saada kalaa. Alfa-uros on metsästäjä, metsästäjä saa saalista, naaraat vietellään saaliilla.

Uusi rundi, sama setti. Ei kalaa. Paluu laiturille.

Virolaisten urokset ovat tulleet paikalle. ”Kuka täällä syö sitä Kassler lihaa?”. Kaunottaret tuijottavat grilliä vesi kielellä, urheita grillaajia ihailleen.

Ystävä K ja Poika jäivät myös tyhjin käsin.

Nälkä. Eiköhän tämä riitä? Kamat kasaan. Rengas pakettiin. Autolle ja pois.

Paska reissu, tulipahan tehtyä. Nyt pidän kyllä breikkiä kalastuksesta…

Aina teidän,
Marme

Kalapaikat: Arabianranta, 4.6.2014 – Kuusi kuhaa kutemassa!

Sijainti: Arabianranta, Hermannin rantapuisto

Tarvittavat luvat: kalastuksenhoitomaksu ja Etelä- Suomen läänilupa / Helsingin kalastuslupa

---

 

Nyt se on taas aluillaan. Kesäkalastus. Tai, se hieno hetki alkukesästä, kun kalaa oikeasti tulee. Eikä tarvitse palella. Ihmiset ovat iloista – ja ah, vähissä vaatteissa. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan!) otin jälkeen bikinimimmit parveilee ympärillä ja rumimpia pitää heitellä vanhoilla jigipäillä, että pysyvät loitolla!

Olin viimevuonna epätoivoisesti jahtaamassa Sitä Oikeaa (vonkaletta!) ympäri stadin rantoja. Pieleen menneen vanhankaupunginkoskensuvannon naaraamisen jälkeen lähdin fillaroimaan arabianrantaa kohti kalasatamaa. Jäin Hermannin rantapuiston kohdalla ihmettelemään muutamaa gubbea, jotka heittelivät koho-jigi yhdistelmää.

Menin tietenkin jutuilla. Hetken päästä avasivat sanaisen arkkunsa, ja kertoivat tästä harvinaisesta ja salaisesta kalastusmuodosta kaiken tietämisen arvoisen.

Nyt kerron sen teille.

---

Ottilaitteen, eli: Koho-Jigin viritys

1. Viritä siimat virveliin


2. Laita koho siimaan ja lukitse se mukana tulevalla mustalla tapilla


3. Sido lukkoleikari tms. kiinni, ettei koho karkaa


4. Laita jigi lukkoleikariin, tai vaihtoehtoisesti yhdistä ensin peruke – välillä tarttuu myös haukia!


5. Ottiväreinä toimivat parhaiten keltainen ja valkoinen. Kala- tai toukkajigillä ei ole suurta eroa ollut


6. Painoksia 7g – 12g. 12g lentää pidemmälle ja kun on koho, ei se silti mene pohjaan edes matalassa.

---

Kalastustekniikka

1. Viritä koho n. 0,5m – 1m etäisyydelle jigistä. Kannattaa kokeilla eri syvyyksiä


2. Heitä mahdollisimman pitkälle


3. Kelaa rauhallisesti, nyi välillä


4. Voit kokeilla välillä kokeilla pysäyttää


5. Pidä vapa vähän normaalia jigausta ylempänä – näin mahdollistuu parempi vastaisku


6. Kun kuha iskee, tee voimakas vastaisku!


7. Suositeltavaa on myös Stingerin käyttäminen – kuha tykkää näykkiä pyrstöä!


8. Hinaa kala rannalle

---

Olimme vuosi sitten (4.6.2013) Mikin kanssa testaamassa tekniikkaa. Hyvinhän se meni ja helppoa kuin lahnan narraaminen sikabingosta lauantaiyönä! Saimme kolme kuhaa.

Katso myös kartassa näkyvä haukilampi; siitä olemme useamman kuin kerran nostaneet komeat hauet!

Kuha 4.6.2013

---

Päätimme mennä kokeilemaan myös tänä vuonna – tai ei se mitään kokeilua ollut. Perimätietoa ja taattua saalista.

Sää oli sumuinen, vähän sateinen mutta ah, kuitenkin niin lämmin. Olimme paikalla noin klo 19:00. Paikalla oli myös useita kilpailijoita. 

Saavuttuamme aloimme heti virittää vehkeitä. Välittömästi lähistöllä olevalla gubbella nappasi. Mittakuhahan se siellä! Nopea juoksua paikalle, valkoinen jigi, check!

Vehkeet viritetty, jigiin syljetty ja eikun heittämään. Aloitin valkoisella, vähän sinistä väriä saaneella kalajigillä 12g painolla. Ei siinä kauaa tarvinnut heitellä, kun ensimmäinen kuha tarrasi ahnaasti kiinni – pyrstöön. Ja eihän se siinä pysynyt.

Stingeri kiinni. Uusi heitto. Kuha kiinni! Huima väsytys ja kala ylös. Stingerissähän se roikkui! Pieni kuin mikä, poika takaisin kasvamaan!



Homma jatkuu. Toinen kuha. Jälleen hyvin pieni.  Jigi vaihtoon. Kokeillaan keltaista. homma jatkuu. Nyt tärppäsi! Kuha ylös, jes, on se mittanen! Painoakin oli huimat 800g! Taju veks, kurkku auki ja kala kassiin. Vihdoinkin saa ruokaa!



Kalaveri Mikki yritti aluksia perholla. Pari kalaa oli melkein kiinni, mutta ei kuitenkaan. Nähtyään menestykseni, Mikki vaihtoi myös virveliin, kohoon ja jigiin. Ensimmäinen saalis oli mysteerikala – tuntui huomattavan isolta oltuaan kyljestä kiinni.



Lukijakilpailua: mikä kala? Arvon kaikkien viikon sisällä vastanneiden kesken jigilajitelman! (vastaukset kommenttikenttään, vastauksen ei tarvitse olla oikein).

Jatkettuaan heittelyä, Mikki sai lisäksi kolme sakkolihakuhaa.



Mahtava reissu! Neljä tuntia = kuusi kuhaa ja yksi mysteerikala.

 

Kotona kala fileiksi ja pakkaseen - sitä omatoimista varautumista! 

Hermannin rantapuiston kuhakausi jatkuu perimätiedon mukaan aina juhannukseen saakka! Suosittelen kokeilemaan, näin viimevuonna kun yksi venäläinen nosti viisikiloisen – true story!

Nähdään rannalla!

Aina teidän,
Marme



 

Kelluntarengas 7: Pelastus- / paukkuliivit

Tästä ei ole paljoa sanottavaa, mutta turvallisuus ennen kaikkea!

En tosin ymmärrä, kuinka tuolla laitteella voisi edes teoriassa joutua veden varaan. Ellei sitten lähden liikenteeseen hukuttautumismielessä...

The Totuudesta en löytänyt yhtään artikkelia, että joku olisi hukkunut tämän harrastuksen parissa.

Kylmemmällä säällä pelastusliivit lämmittää, kesällä pitää varmaankin ostaa paukkuliivit.

Kaikesta huolimatta, stay safe ja osta ne liivit!

Omat MCSAILOR +100kg liivit sain kaverilta lainaan.

Aina teidän,
Marme

Kelluntarengas 6: Räpylät

Tässä vinkki: mene liikkeeseen kokeilemaan räpylää ennen ostamista! Ota kahluuhousut, neopreenikenkät ja villasukat mukaan, niin saat likiarvoisen totuuden. Itse kävin testailemassa Konalassa varuste.net myymälässä. Neopreenikenkäni ovat numeroa 46 vaativat sen suurimman eli xtra-large kokoiset räpylät

Myyjä kehui Mareksen Overchannel-räpylän (89€) voittanen useamman testin parhaana kelluntarengasräpylänä. Vauhtia niillä kuulemma, polkijasta riippuen, voisi saada useamman kymmenen solmua. Overchannel on ilmeisesti tehtyä mallintaen saimaannorpan sekä hauen ominaisuuksia kiihdyttää ja ylläpitää saavutettu vauhti. Uskoo ken tahtoo.

Kun pääsin kaupasta kotiin, katsoin myyntipalstat (tori.fi & huuto.net) lävitse. Saman tien löytyi vastaava tuote (Mares Overchannel) kuin kaupassa. Tarjous vetämään, rahat tilille (35€)  ja tuote postiin. Kiitos!

Teidän aina,
Marme

Seuraavassa blogauksessa (5.6) kerron pelastusliivien tms. hankkimisesta…