Tarvittavat luvat: kalastuksenhoitomaksu ja Etelä- Suomen läänilupa / Espoon kalastuslupa /
Lisätietoja: http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/kalapaikat/?svk=76450
Aloin jo ennen Bodominjärven reissua miettimään ja selvittelemään, minne renkaan kanssa kannattaisi lähteä jahtaamaan sitä yhtä The Vonkaletta. Mielessäni pyöri satoja eri vaihtoehtoja, The Totuus tarjosi toiset sata.
Käytin ensimmäisen oljenkorren ja poistin varmasti kaksi väärää vaihtoehtoa. Toista oljenkortta, eli skippaamista – no sitä en edes ajatellut. Onneksi Lasse Lehtinen tarjosi viimeistä oljenkortta; kilautetaanpa kaverille.
Kuulostaa hyvältä. Kyllä Kalastusopas tietää. Hänellä on kompetenssia ja näyttöä. Olisittepa nähneet hänen saaliinsa –The ison Vonkaleen aka 10kg hauen, Ahvenanmaalla, huh!
Herätys seiskalta. Kamat autoon. Kaasu pohjaan kasilta. Pientä harhailua. Auto parkkiin Laiturinkioskilla. Paikalla muutamia kilpailijoita. Jututan. Lahnaa narraamassa. Lahnaa! Eikö suuret vonkaleet kiinnosta?
Kamat autosta. Rengas esiin. Tarvikkeet. Pumppu. Istuintyynyt sisään. Tätä on tehty ennenkin, no, yhden kerran. 20min myöhemmin kelluntarengas on valmiina. Meni se nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla – vielä on tekniikassa hiomista!
Vaatteet päälle. Aurinko paistaa. V*tun kuuma! Kaikki valmista. Auto lukkoon… lukkoon.. Missä avaimet? Ei auton alla, ei takakontissa, ei taskuissa. Ei penkin alla, ei auton päällä, ei maassa. EI missään. Istun maahan. Skruffi huulen. Silmät kiinni. Missä nykkelit? Laitoin ne varmaan talteen… Jätin ne kiinni takakontin lukkoon etteivät ne hukkuisi! Boom, auto lukkoon.
Hihnat kiinni renkaaseen, rengas selkään ja laskeutumispaikkaa etsimään. Sillan ali, kaislikon viereen. Onpa kuuma!
Päätän luottaa Universumiin sekä Suvisaariston asukkaisiin; maineeltaan luotettavia. Laitan takin ja kengät Alepan pussiin ja piilotan läheisen puun koloon. Keltainen loistaa; ”v*tun roskaajat” ajattelee ohi pyyhältävä sauvakävelijä.
Rengas veteen, mies perässä, jalat antaa vauhtia. Polskin ja polskin. Morjestan kuntokajakoijaa ja pyydän ottivinkkejä. EI kuulemma kalasta ja toivottaa: ”H Y V Ä Ä K A L A O N N E A !”. Thanks a lot! Vähemmästäkin on Poseidon rangaissut merimiestä saatika vapaa-ajan kalastajaa. Sniif!
Polskin Munkholmarnan saarta kohden. Alan jigamaan. Polskin saaren vierustaa. Jigaan. EI mitään. Pidän paussin. Ellei muuta, niin kyllä Mundon luomuzuffee tummapaahtona maistuu hyvältä aamuauringossa ja merimaisemissa. Suljen silmät ja mietin: ”YOLO! Nyt ne silmät auki ja hommiin poika!”.
Polskin. Jigaan. Polskin. Vaihdan väriä. Jigaan. Polskin. Vaihdan painoa. Vaihdan väriä. Jigaan… jigaan.. jigaan… EI näpyn näpyä. Ei tee mieli kiertää saarta uudestaan vastatuulessa. Annan renkaan lipua rantaa kohtia. Jigaan.
Ei täältä tänään kalaa. Ainakaan vonkaletta jigillä. Rantaudun. Räpylät irti, rengas selkään. Märät lenkkarit ovat kylmät, painavat ja sanovat joka askeleelle ”lits, läts, lits, läts”.
Rantautumispaikkani on täynnä Virolaisia rakennusmiehiä. Ei, en saanut kalaa. Kyllä, hieno on rengas. Kyllä, sen hinnalla olisi saanut Stokkalta ämpärikaupalla ahventa ja lahnaa. Ai oli sinulla samaan aikaan kolme särkeä pohjaongessa? Ja päästit pois? Etkö tiedä, että särjethän ne vasta herkkua ovat?
Haen Alepan pussin puunkolosta. Kävelen autolle. Menen juttelemaan kahdelle skidille, joilla on kala ämpärissä. ”Lahnaa ollaan onkimassa, yhden sain jo, saisinpa vielä toisen – oikein ison! Uunilahna on parasta!” poika kertoo. ”Ei tähän aikaan täältä mitään virvelillä ja jigeillä saa, turha edes yrittää!” Neuvoo poika.
Toivotan pojille "H Y V Ä Ä K A L A O N N E A" ja vaihdan maisemaa…
Aina teidän,
Marme
Päivä jatkui Vanhankaupunkinselällä Helsingissä, siitä lisää seuraavassa blogauksessa 7.7.2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti