Kalapaikat: Lauttasaari ”Erämies on erimies…”

Ensimmäiset historialliset maininnat Lauttasaaresta suurena kalastuskeskittymänä ovat vuodelta 1540. Sikäläiset kutsuivat aluetta Drommensööksi, jonka arvellaan tarkoittava alusta (dromundr). Tämä on sinällään loogista; kalaa sieltä tuli vanhoina hyvinä aikoina kun olisi lähtenyt aluksella kauemmaksikin kalastamaan.

Vuosina 1914 – 1936 Julius Tallberg piti Lauttasaaressa kalastus- ja elämyssafaria. Hän roudasi kaupunkilaisia Lautalla Saareen (ja kunnanisien mielikuvituksen mukaan tämän takia siis nimi Lauttasaari) kalastamaan.

Huhut myös kertovat, että Drumsön (sen lautan nimi) kapteeni piti hallussaan meritaimenen suomenennätystä (12kg) hyvin pitkään, kunnes Turunmies vuonna 2002 nappasi perholla Aurajoesta 12,4kg meritaimenen.



Lauttasaari on kalastusmekkana ehkä Helsinkiläisten kalastajien keskuudessa se tunnetuin. Sieltä on mahdollista saada keväisin siikaa, kesäisin kuhaa, haukea ja ahventa ja syksyisin meritaimenta. Kaikki näitä sieltä on todistetusti saatu jopa ihan tämän vuoden puolella.

Omalle kohdalle on valitettavasi osunut vain muutama hassu ahven.

Lauttasaaren rantaa kannatta kiertää ja kokeilla vähän sieltä sun täältä. Paras paikka on kuitenkin Sisä-Hattu, tuo pienen kahlauksen päässä oleva saari. Siellä näkee harva se päivä perhomiehiä meritaimenta narraamassa.

Kalastajatyyppi: Eräjorma aka Metsienmies

Eräjorma viihtyy luonnossa. Eräjormaa ei paljon akat kiinnosta. Ehkä on vaimo ehkä, ei sillä ole väliä.

Hän on vapaa kuin Reissumies-mainoksen eräjorma konsanaan. ”Älä kysy minne johtaa tie… Tuuli yksin ymmärtää…” hän mennessään viheltelee.

Yleensä hän katoaa viikoiksi tai kuukausiksi metsiköihin. Ne, sekä siellä olevat apajat hän tuntee kuin omat taskunsa. Älä huolestu, vaikka muutamaan kuukauteen hänestä ei mitään kuulu. Jos menee yli puolivuotta, kannattaa jo hiukan aprikoida hätäkeskukseen soittamista.

Eräjorma ei välitä nykyajan hömpötyksistä. Hän luottaa vanhaa ja hyväksi koettuun, tuttuun, turvalliseen ja toimivaan.

Hän ei kuulu blogini lukijankuntaan, koska Internettiin hän koski viimeksi 2002 ja Adobe ei suostunut avaamaan Metsästys&kalastus-lehden uusinta numero – joten antaa olla!

Eli netistä hän ei vinkkejä etsi, lehteä lukee silloin tällöin.

Etupäässä kuitenkin luottaa omaan vaistoonsa ja sitä kautta saatuihin kokemuksiin.

Toki kuuntelee myös muita vanhoja ja fiksuja kalamiehiä, joskin suurella varauksella suhtautuu.

Varsinkin Reinariin joka sai muka jigillä N-Ä-I-N suuren. "Paskaa se puhuu."

Eräjorma tietää mitä tekee. Kalaa tulee yleensä varmasti.

Välillä hänkin poikkeaa säännöistä, mutta on silti kestävän kalastuksen kannalla. Isoimmat ja parhaimmat yksilöt pannaan takaisin jatkamaan sukua, jotain ”siltä-väliltä” syödään ja grillataan.

Toimiva, vanhoja ja hyväksi havaittuja uistimia reilu kokoelma.

Tuulensuunnan mittaaminen on tärkeää oikean uistimen ja paikan valinnan näkökulmasta.

Larussa tyrskyää – mutta ei taimenta.

”Oli perkele kiinni, ainakin näin <-----> suuri p**kele!”

Aina teidän,
Marme

Seuraavaksi: 8.1.2015 Kalastuspaikat: ”Muuuu(t)”

Kalapaikat: Tervasaari ”Vavalla ON väliä…”

Tervasaari ei ole niin tunnettu Helsinkiläisten keskuudessa kuin esimerkiksi Korkeasaari tai suomenlinna, mutta voin suositella!

Sieltä on kauniit näkymät Korkeasaaren ja mahdollisuus bongata legendaariset jäänmurtajat!

Vuonna 1640 saarella majaansa pitäneet tervekauppiaat olivat tervan lisäksi kuuluisia myös kalastustaidoistaan ja saaliistaan. Silloin saari tunnettiin nimellä ”Tiäruholmen”, joka tarkoittaa hyvin vapaasti käännettynä ”kaikkien kalojen äidin pesää”. Eli siellä ne isot kalat silloin kutivat.

Vuonna 1939 stadin kerma duunas saarelle sillan – ihan vain että pääsisivät helposti kalastamaan! Itsekkäitä kun olivat, duunattiin sen ympärille myös korkea lauta-aita pitämään rahvas poissa. Vuoden 1970 mellakoiden jälkeen Helsingin muuri purettiin ja Tervasaari vapautettiin sekä Itä- että Länsi-Helsinkiläistenkin käyttöön.

Itse olen täällä muutaman kerran käynyt heittelemässä. Mitään en ole saanut :)

Kalastajatyyppi: Trendimies aka Teknologiatyyppi

Trendimies on nykyaikainen ja moderni. Hän pysyttelee edelläkävijänä teknologiassa kuin teknologiassa. Hän uskoo, että vain siten voi menestyä – pysymällä askeleen muita edellä!

Hän uskoo saavansa aina pienen lisäedun uusimmilla tuotteilla.

Ja ne eivät rajoitu vain virveleihin tai uistimiin, vaan lisäksi vaateisiin. Virtaviivaiset ja dynaamiset vaatteet muun muassa eivät kahise eikä tuuli niissä ujella – tuulen ujellus voi pelottaa kalat pois!

Kun tähän yhdistää kaiken muun alusvaatteista ja hanskoista uuden teknologian siimaan, lisääntyyhän kalansaaliin todennäköisyys vähän kerrallaan!

Trendimiehen kalastus on puhdasta Catch&Release toimintaa. Hän nauttii kalan koukuttamisesta, kuvaamisesta ja laskemisesta takaisin.

Kyllähän sitä kalaa saa valmiiksi perattuna ja ekologisesta tuotettuna Hakanimen hallista! Tai ravintolasta. Suutari pysyköön lestissään.

Trendimiehen käsittämättömät poseeraukset – taustalla Uspenskin katedraali

Virvelillä ilmakitaraa ennen varsinaista toimintaa…

Tästä se lähtee… Huomaa jäänmurtajat.

Kelaa kelaa…

Ja saaliiksi ei sen vähempää kun kilon verran fileroitua Norjanlohta :D

Toim. huom. kyseinen lohion Hakaniemen hallista, julistettu kuolinaika oli useita päiviä ennen tässä esitettyjä kohtauksia. Toistan: yhtään kalaa ei vahingoitettu tätä blogausta tehdessä (ellei kuolleilla kaloilla leikkiminen riko jotain asetusta? :)  )

Aina teidän,
Marme

Seuraavaksi: 1.1.2015 Kalapaikat: Lauttasaari ”Erämies on erimies…”

Kalapaikat: Tokoinranta ”Suomalainen kansallispuvussaan…”

Tokoinranta ja siihen kuuluva puisto ovat tuttuja kaikille Helsinkiläisille. Välittömästä läheisyydestä löytyy loistava Cafe Piritta, Minna Sillanpäälle omistettu jo vuonna -68 pystytetty pronssinen Soihtu-muistomerkki sekä ah, niin kaunis Ympyrätalo.

Puistossa on kesäisin menoa ja meininkiä – pussikaljan lomassa näkyy usein myös kalastajia. Juuri junaradan vierestä, missä puhdas vesi virtaa Töölön-lahdelta Tokoinrantaa, vilisee kalaa ja kalastajia.

Tästä on tullut mitä erilaisimpia kaloja: ahventa, särkeä, lahnaa, kivisimppua ja meduusaa. Kyllä vain: meduusoita näkynyt vaikka kuinka paljon! Jos joku, niin se indikoi että vesi on puhdasta!

Useamman kerran paikalliset ravintoloitsijat ovat olleet paikan päällä hankkimassa tuoreita raaka-aineita päivä spesiaaliin… ;-)

Kalastajatyyppi: Tuulipukumies aka mies kansallispuvussa

”Tuulipuku on suomalaisten kansallispuku” – on otsikoitu lehdissä monesti aina itänaapuria ja Ameriikkoja myöten.

Ja miksi ei olisi?

Tuulipuvussa on mukava olla. On tilaa liikkua. Ei tule kylmä. Ei kastu. Ja se pitää sitä tuulta!

Voi käyttää kesät talvet. Helppo valinta niin häihin kuin hautajaisiinkin.

Tuulipukumies kalastaa, mutta lähinnä vain kavereiden kanssa – yhteisöllisyydestä. Kuka sitä nyt yksin jaksaa…

Tuulipukumies lähtee kamujen kanssa kalaan, vaikkei kalaa usko saavansa – eikä edes koe että välttämättä tarvitsee.

Virveli ja uistimet valitaan kamujen suosituksesta; ei voi mennä pieleen!

Kun hän vahingossa sen kalan saa, voi sitä onnenpäivää! Mitat täyttävä kala otetaan mukaan, mikäli vaimo sen osaa perata

Tottakai vaimokin saa lähteä kalaan mukaan – kunhan vain tuulipuvut mätsäävät!

"Ystäväni Rainerin suosittelema kalajäljitelmäjigi - ei voi mennä pieleen!"

”Ensimmäinen heitto!”

”Voi veljet nyt tärppäsi Vonkale!”

”Jumanzuikka mikä hauki – en voi uskoa!”

”Ehanaa! Kotiin perattavaksi ja sitten syödään pitkästä aikaa kunnon HAUKIPULLIA!”

Toim. huom. kyseinen hauki on Hakaniemen hallista, julistettu kuolinaika oli useita päiviä ennen tässä esitettyjä kohtauksia. Toistan: yhtään kalaa ei vahingoitettu tätä blogausta tehdessä (ellei kuolleilla kaloilla leikkiminen riko jotain asetusta? )

Aina teidän,
Marme

Seuraavaksi: 25.12.2014 Kalapaikat: Tervasaari ”Vavalla ON väliä…”

Kalapaikat: Humallahden kalliot ”Saaliilla ei ole merkitystä, vainkoetulla hetkellä”

Humallahti. Tuo kaunis paikka Helsingin keskustassa. Parasta antia kauniina kesäiltana – auringonlasku kestää pitkään!

Paikka on tunnettu kalastajien keskuudessa (ei sieltä kalaa saa, mutta siellä on kasvanut terhakkaa Humalaa!) jo satoja tuhansia vuosia sitten mm. jo pronssikaudella kalastus-viikinkien sadanpäämies haudattiin sinne!

Humallahdessa toimi uimala 1919 – 1959 – oli hyppytornit ja kaikki! Jäänteitä tästä näkyy edelleen.

Vuonna 1928 siellä toimi myös Missisippi –niminen kahvila. Omistajilla oli ilmeisesti biiffiä paikallisten kalastajien kanssa (eivät suostuneet valmistamaan kalakeittoa paikallisten poikien kaloista kuin ma – to) ja ”palovakuutus” raukesi vuonna 1975 ja Missisippi loimusi viimeisen kerran.

Itse olen kalastanut siellä lukuisia kertoja. saalista on aina tullut: pieniä ahvenia. Haukiakin siellä uskoisin olevan, mutta niistä en ole joutunut kärsimään.

Kalastajatyyppi: Budomies – äärimmäisen rauhan tavoittelija.

”Anna nälkäiselle kloddille fisu ja huomenna se kerjää jo lisää. Opeta kloddi fisustamaan niin…”

Budomies ei ole kalassa kalojen tai kalastuksen tähden. Hän ei ole siellä myöskään luonnon, itsensä tai kenenkään muunkaan tähden. Budomies ei ole siellä. Hän on astraalimatkalla jossain ihan muualla.

Kun hän metamorfoisuutuu kalastajaksi, tavoittelee hän rauhaa. Ennen kalastuksen aloittamista hän lämmittelee ja samalla varmistaa suotuisten kosmisten voimien läsnäolon...

Kaikki alkaa tarkkaan harkitusta hachijidachilla...

Lopussa tehty perinteikäs kurkipotku varmistaa kosmisen energian purkautumisen...



Hän kalastaa universumin hänelle osoittamasta kohdasta, eikä vaihda paikkaa. Ellei kalaa tulee, on se universumin tapa opettaa hänelle pitkäjänteisyyttä ("Kun haluat jotakin tarpeeksi kauan, lakkaat haluamasta.")

Ja tästä paikastahan ei liikuta...



Hän käyttää vain yhtä, universumin hänelle osoittamaa uistinta. Hän ei hanki uutta uistinta, ennen kuin universumi näin päättää (eli uistin jää pohjaan, puuhun tai se varastetaan).

Universumin hänelle osoittama uistin...

Uusi uistin hankitaan fiiliksen, ei markkinamiesten sanojen perusteella ("Vaikka tuhat ihmistä uskoisi hölynpölyyn, se on silti hölynpölyä.").

Budomies ei kuitenkaan ole turha kalamies. Kurinalaisuuden (kantapään…) kautta hän on sen oppinut. Budomiehen mantra tähän on elämänkoulun säkeet: "Minkä kuulet, unohdat. Minkä näet, muistat. Minkä teet, opit."

Budomiehellä saalis on lähes varma – yleensä tuhat heitto samaan paikkaan loputtomalla kärsivällisyydellä tuo tulosta. "Ei kiillä kallis kivi silittämättä, eikä ihminen tule täydelliseksi vastoinkäymisettä."

Kun budomies saa kalan, on se universumin hänelle tarkoittama. Pyhä kala, kova taistelu, soturi voitti, soturin saalis.

Budomies arvostaa saalistaan... Kelpo taistelu!

Kala lopetetaan kivuttomasti ja syödään luonnollisesti raakana – turhaa varmaan mainita, että hän on fileerauksen mestari?

Mikäli raa’asta kalasta sairastuu, se on universumin tahto…

Kalan tappaminen kivuttomasti vetämällä maedezukilla dunkkuun...

Kalan lopettaminen shutolla kallion tai makiwaran päällä....

Paremman puutteessa shuto ilmassa toimii myös hyvin...

 

 

Persoonallisempi, mutta silti tehokas fatality on kutitella nukitella öögien kautta hippokampusta....

Fataliteistä ehkä perinteisin on kuitenkin kubi-hishigi by peukalo-menetelmä...

Toim. huom. kyseinen ahven on Hakaniemen hallista. Julistettu kuolinaika oli useita päiviä ennen tässä esitettyjä kohtauksia. Toistan: yhtään kalaa ei vahingoitettu tätä blogausta tehdessä (ellei kuolleilla kaloilla leikkiminen riko jotain asetusta? :) )

Aina teidän,
Marme

Seuraavaksi: 18.12.2014 Kalapaikat: Tokoinranta ”Suomalainen kansallispuvussaan…”

Kalapaikat: Rajasaaren mattolaituri ”Perinteinen suomalainen mies eipuhu eikä…”

Rajasaarella sijaitsee koirien oma Hietsun-rantsu – eli koirien uimaranta, ellette hyvät ystävät tienneet.

Matkalla Rajasaarelle (sielläkin olen ollut kalassa, saalis tasan zero ja pohjaan huntin edestä uistimia…) on Rajasaarenpenger ja siellä mattolaiturit. Ikinä en ole siellä ketään nähnyt mattoja pesemässä – tai oikeastaan tekemässä mitään muutakaan.

Myös viimekerran jälkeen sinne oli ilmestynyt hämmentävä ”kalastus kielletty” –kyltti. En keksi miksi. Kalastajia ollut niin paljon, että maton kuuraajat ovat mielensä pahoittaneet? Whatnat, kiva paikka!

Muutama vuosi sitten, yksi kaunis syysaamu, sain ystäväni Ilen mukaan kalastamaan. Itse olin saapunut jo tuntia ennen aluetta pommittamaan – ties monennenko kerran – enkä taaskaan ollut mitään saanut.

No, Ile tulee paikalle. Lykkään toisen virvelini hänelle käteen, pistän kuvan kiinni: ”Heitä tuonne”. Ja boom, toisella heitolla Ile saa ylös kiloisen kuhan. Eli todistetusti tästä paikasta voi kuhaa saada.

Kalastajatyyppi: Perinteinen suomalainen mies aka Suomijuntti.

Perinteinen, rehellisesti suomalainen mies vähät välittää – omasta ulkonäöstään (”onhan mulla jo akka kotona..”).

Suomijuntti ei ole tyhmä eikä ilkeä, mutta soveltaa vallitsevia sääntöjä omantuntonsa mukaan parhain päin. (”Taas se EU-perkele kiusaa rehellistä suomalaista”).

Hän kalastaa missä lystää, miten lystää ja mitä lystää (”Niinhän ne kaikki muutkin tekee”).

Suurin syy kalastamiseen on tietenkin saada (”ohan se ihana, välil nii kovin häijy!”) hetken rauha vaimosta – ja tarvittaessa myös lapsista (”kloppiki kalastaa, mutta jotain v**un käts änd riliis juttua vouhottaa – kun luvat on maksettu, tarvitaan rahoille vastinetta!”).

Jos kala on vain vähän alamittainen tai vain vähän mahasta kiinni, tokihan se kannattaa ottaa ylös soppakaloiksi. Soppaan ei tule tasan kuin kalaa, perunaa, loraus kermaa ja suolaa.

Hän on tehnyt jäniksen kanssa sopimuksen: jänis ei koske hänen lihoihinsa eikä hän jäniksen porkkanoihin tms. salaattihommiin (”pupunruokaa pe**ele!”)

Kalassa ollaan mieluiten ihan rauhassa yksin. Janoon menee oluen lisäksi kevyesti muutama pullo jallua (”ihan vaan lääkkeeksi…”)

Jos ollaan veneellä, hän ei käytä pelastusliivejä (”ahistaa ja kiristää, minä osaan pe**ele uida!”) ja pissaa tietenkin seisten (”ikinä en ole veneestä tippunut… pe**kele!”). Perinteinen suomalainen mies näkyy kesäisin – varsinkin Juhannuksen tienoilla surullisena, joskin hyvin ennustettavana, piikkinä tilastoissa.

”Kyllä p**kele muutamalla hyvällä ja suurella kuvalla pärjää!”

”Tällä mennään – komiat pärjää aina!”

”Nyt tulloo!”

”Josko seisten tulis…”

”…tai kuka p**kele seistä jaksaa ku voo istua!”

”Nyt nappas j-u-m-a-l-a-u-t-a suuri!”

”Jumaleiska mikä taistelu! Se on pojat lohi!”

”Emmie kalastannu, mie Rokastin – siin o vissi ero poika!”

Aina teidän,
Marme

Toim. huom. kyseinen lohi on Hakaniemen hallissa, julistettu kuolinaika oli useita päiviä ennen tässä esitettyjä kohtauksia. Toistan: yhtään kalaa ei vahingoitettu tätä blogausta tehdessä (ellei kuolleilla kaloilla leikkiminen riko jotain asetusta? :) )

Seuraavaksi:

11.12.2014 Kalapaikat: Humallahden kalliot ”Saaliilla ei ole merkitystä, vain koetulla hetkellä”