Kalapaikat: Rajasaaren mattolaituri ”Perinteinen suomalainen mies eipuhu eikä…”

Rajasaarella sijaitsee koirien oma Hietsun-rantsu – eli koirien uimaranta, ellette hyvät ystävät tienneet.

Matkalla Rajasaarelle (sielläkin olen ollut kalassa, saalis tasan zero ja pohjaan huntin edestä uistimia…) on Rajasaarenpenger ja siellä mattolaiturit. Ikinä en ole siellä ketään nähnyt mattoja pesemässä – tai oikeastaan tekemässä mitään muutakaan.

Myös viimekerran jälkeen sinne oli ilmestynyt hämmentävä ”kalastus kielletty” –kyltti. En keksi miksi. Kalastajia ollut niin paljon, että maton kuuraajat ovat mielensä pahoittaneet? Whatnat, kiva paikka!

Muutama vuosi sitten, yksi kaunis syysaamu, sain ystäväni Ilen mukaan kalastamaan. Itse olin saapunut jo tuntia ennen aluetta pommittamaan – ties monennenko kerran – enkä taaskaan ollut mitään saanut.

No, Ile tulee paikalle. Lykkään toisen virvelini hänelle käteen, pistän kuvan kiinni: ”Heitä tuonne”. Ja boom, toisella heitolla Ile saa ylös kiloisen kuhan. Eli todistetusti tästä paikasta voi kuhaa saada.

Kalastajatyyppi: Perinteinen suomalainen mies aka Suomijuntti.

Perinteinen, rehellisesti suomalainen mies vähät välittää – omasta ulkonäöstään (”onhan mulla jo akka kotona..”).

Suomijuntti ei ole tyhmä eikä ilkeä, mutta soveltaa vallitsevia sääntöjä omantuntonsa mukaan parhain päin. (”Taas se EU-perkele kiusaa rehellistä suomalaista”).

Hän kalastaa missä lystää, miten lystää ja mitä lystää (”Niinhän ne kaikki muutkin tekee”).

Suurin syy kalastamiseen on tietenkin saada (”ohan se ihana, välil nii kovin häijy!”) hetken rauha vaimosta – ja tarvittaessa myös lapsista (”kloppiki kalastaa, mutta jotain v**un käts änd riliis juttua vouhottaa – kun luvat on maksettu, tarvitaan rahoille vastinetta!”).

Jos kala on vain vähän alamittainen tai vain vähän mahasta kiinni, tokihan se kannattaa ottaa ylös soppakaloiksi. Soppaan ei tule tasan kuin kalaa, perunaa, loraus kermaa ja suolaa.

Hän on tehnyt jäniksen kanssa sopimuksen: jänis ei koske hänen lihoihinsa eikä hän jäniksen porkkanoihin tms. salaattihommiin (”pupunruokaa pe**ele!”)

Kalassa ollaan mieluiten ihan rauhassa yksin. Janoon menee oluen lisäksi kevyesti muutama pullo jallua (”ihan vaan lääkkeeksi…”)

Jos ollaan veneellä, hän ei käytä pelastusliivejä (”ahistaa ja kiristää, minä osaan pe**ele uida!”) ja pissaa tietenkin seisten (”ikinä en ole veneestä tippunut… pe**kele!”). Perinteinen suomalainen mies näkyy kesäisin – varsinkin Juhannuksen tienoilla surullisena, joskin hyvin ennustettavana, piikkinä tilastoissa.

”Kyllä p**kele muutamalla hyvällä ja suurella kuvalla pärjää!”

”Tällä mennään – komiat pärjää aina!”

”Nyt tulloo!”

”Josko seisten tulis…”

”…tai kuka p**kele seistä jaksaa ku voo istua!”

”Nyt nappas j-u-m-a-l-a-u-t-a suuri!”

”Jumaleiska mikä taistelu! Se on pojat lohi!”

”Emmie kalastannu, mie Rokastin – siin o vissi ero poika!”

Aina teidän,
Marme

Toim. huom. kyseinen lohi on Hakaniemen hallissa, julistettu kuolinaika oli useita päiviä ennen tässä esitettyjä kohtauksia. Toistan: yhtään kalaa ei vahingoitettu tätä blogausta tehdessä (ellei kuolleilla kaloilla leikkiminen riko jotain asetusta? :) )

Seuraavaksi:

11.12.2014 Kalapaikat: Humallahden kalliot ”Saaliilla ei ole merkitystä, vain koetulla hetkellä”