Kalapaikat: Humallahden kalliot ”Saaliilla ei ole merkitystä, vainkoetulla hetkellä”

Humallahti. Tuo kaunis paikka Helsingin keskustassa. Parasta antia kauniina kesäiltana – auringonlasku kestää pitkään!

Paikka on tunnettu kalastajien keskuudessa (ei sieltä kalaa saa, mutta siellä on kasvanut terhakkaa Humalaa!) jo satoja tuhansia vuosia sitten mm. jo pronssikaudella kalastus-viikinkien sadanpäämies haudattiin sinne!

Humallahdessa toimi uimala 1919 – 1959 – oli hyppytornit ja kaikki! Jäänteitä tästä näkyy edelleen.

Vuonna 1928 siellä toimi myös Missisippi –niminen kahvila. Omistajilla oli ilmeisesti biiffiä paikallisten kalastajien kanssa (eivät suostuneet valmistamaan kalakeittoa paikallisten poikien kaloista kuin ma – to) ja ”palovakuutus” raukesi vuonna 1975 ja Missisippi loimusi viimeisen kerran.

Itse olen kalastanut siellä lukuisia kertoja. saalista on aina tullut: pieniä ahvenia. Haukiakin siellä uskoisin olevan, mutta niistä en ole joutunut kärsimään.

Kalastajatyyppi: Budomies – äärimmäisen rauhan tavoittelija.

”Anna nälkäiselle kloddille fisu ja huomenna se kerjää jo lisää. Opeta kloddi fisustamaan niin…”

Budomies ei ole kalassa kalojen tai kalastuksen tähden. Hän ei ole siellä myöskään luonnon, itsensä tai kenenkään muunkaan tähden. Budomies ei ole siellä. Hän on astraalimatkalla jossain ihan muualla.

Kun hän metamorfoisuutuu kalastajaksi, tavoittelee hän rauhaa. Ennen kalastuksen aloittamista hän lämmittelee ja samalla varmistaa suotuisten kosmisten voimien läsnäolon...

Kaikki alkaa tarkkaan harkitusta hachijidachilla...

Lopussa tehty perinteikäs kurkipotku varmistaa kosmisen energian purkautumisen...



Hän kalastaa universumin hänelle osoittamasta kohdasta, eikä vaihda paikkaa. Ellei kalaa tulee, on se universumin tapa opettaa hänelle pitkäjänteisyyttä ("Kun haluat jotakin tarpeeksi kauan, lakkaat haluamasta.")

Ja tästä paikastahan ei liikuta...



Hän käyttää vain yhtä, universumin hänelle osoittamaa uistinta. Hän ei hanki uutta uistinta, ennen kuin universumi näin päättää (eli uistin jää pohjaan, puuhun tai se varastetaan).

Universumin hänelle osoittama uistin...

Uusi uistin hankitaan fiiliksen, ei markkinamiesten sanojen perusteella ("Vaikka tuhat ihmistä uskoisi hölynpölyyn, se on silti hölynpölyä.").

Budomies ei kuitenkaan ole turha kalamies. Kurinalaisuuden (kantapään…) kautta hän on sen oppinut. Budomiehen mantra tähän on elämänkoulun säkeet: "Minkä kuulet, unohdat. Minkä näet, muistat. Minkä teet, opit."

Budomiehellä saalis on lähes varma – yleensä tuhat heitto samaan paikkaan loputtomalla kärsivällisyydellä tuo tulosta. "Ei kiillä kallis kivi silittämättä, eikä ihminen tule täydelliseksi vastoinkäymisettä."

Kun budomies saa kalan, on se universumin hänelle tarkoittama. Pyhä kala, kova taistelu, soturi voitti, soturin saalis.

Budomies arvostaa saalistaan... Kelpo taistelu!

Kala lopetetaan kivuttomasti ja syödään luonnollisesti raakana – turhaa varmaan mainita, että hän on fileerauksen mestari?

Mikäli raa’asta kalasta sairastuu, se on universumin tahto…

Kalan tappaminen kivuttomasti vetämällä maedezukilla dunkkuun...

Kalan lopettaminen shutolla kallion tai makiwaran päällä....

Paremman puutteessa shuto ilmassa toimii myös hyvin...

 

 

Persoonallisempi, mutta silti tehokas fatality on kutitella nukitella öögien kautta hippokampusta....

Fataliteistä ehkä perinteisin on kuitenkin kubi-hishigi by peukalo-menetelmä...

Toim. huom. kyseinen ahven on Hakaniemen hallista. Julistettu kuolinaika oli useita päiviä ennen tässä esitettyjä kohtauksia. Toistan: yhtään kalaa ei vahingoitettu tätä blogausta tehdessä (ellei kuolleilla kaloilla leikkiminen riko jotain asetusta? :) )

Aina teidän,
Marme

Seuraavaksi: 18.12.2014 Kalapaikat: Tokoinranta ”Suomalainen kansallispuvussaan…”