Päivä 3. Kohteena Hämeenlinnan Alajärvi!

Lauantai aamuna herään yhdeksän aikaan semilevottoman yön jälkeen. No, sen siitä saa kun bunkkaa paikallisen nuorison suosimalla uimarannalla… No, olenhan rantojen mies monessakin mielessä.

Edellisen päivän Hirvijärven sekoilun jälkeen päätän miettiä uudestaan seuraavaa kohdettani ja sen potentiaalia tarjota järkevä telttapaikka. Karttaa katsottuani olen melko varma, ettei Hamptonin ”legendaarinen” Renkjärvi sellaista tarjoaisi. Mietin myös hetken aikaa vakavissani kotiin lähtöä. Lopelta olisi Stadiin vain 90km… Seuraavan yön viettäisin mukavassa kingsize sängyssäni… Okei, olisihan se aika luuseria.. Eikö pojan pää kestä pieniä vastoinkäymisiä?

Siirryn teltalta uimarannan retkeilypöydälle ja pistin veden kiehumaan. Aurinko paistaa. Ensimmäisen kahvikupin voimistamana hylkään idea kotiinlähdöstä. Hymyilen. Tottakai matka jatkuu! Matka loppuu, kun poika ei enää kestä. Pojan pää kyllä kestää. Jos poika herää sairaalasta, matkanteko vain hidastuu. Tampereelle helvetti vaikka pää kainalossa!

Laitan Nokian aurinkopaneelilaturiin ja aloitan tiukan Googlauksen. Missä Hamptonin suunnilla olisi kaupungin ulkoilualue tai kansallispuisto? Niissä ei olisi ainakaan mökkejä, joten telttapaikan löytyminen olisi helpompaa.

Puolentunnin Googlauksen jälkeen kohteeksi valikoituu Hamptonin kupeessa oleva Tervaniemen ulkoilualue Alajärven rannalla. Kartan mukaan siellä ei ole mökkejä ja skuttaa piisaa.

Aamupalaksi syön maukkaan 1200 kalorin metsästäjänpadan. Paikalliset lapsiperheet ihmettelevät turvallisen välimatkan päästä pussiruokaa syövää muukalaista – kaikkine tavaroineni näytän varmasti epäilyttävältä kiertolaiskulkurilta.

Teltta pussiin, kamat pakettiin ja pyörä kondikseen. Vielä kun saisin vesipullot täytettyä… Talutan Nopsaani leiripaikalta tielle, kun kohtalo puuttuu peliin. Olen jälleen herättänyt uteliaisuutta. Nainen ja hänen isänsä tulevat jutuille. ”Stadista tulen, Tampereelle menen. Ei muuta syytä kun miksi en. Vettä?”

Nainen ja hänen isänsä kehottavat mukaansa: ”Sukulainen asuu minuutin päässä. Siellä täytämme vesipullosi. Samalla neuvomme sinulle parhaan reitin”. Kiitän neuvoista ja vedestä. Kertovat myös, että Loppijärvi häppeninkiä ei ole ollut enää pitkään aikaan. No, oli viimeksi kun Lopella kävin 20 vuotta sitten. Näin ne ajat muuttuvat.

Suunnaksi Alajärvi. Leppoisa polkaisu. Vain 40 kilometriä. Matka taittuu nopeasti.

Saavun Alajärvelle, Terveniemen uimarannalle. Pysähdyn syömään aikaisemmin ostamani sämpylän. Jatkan rannan läpi metsän kupeeseen. Fillari parkkiin ja mies maastoon tiedustelemaan. Vittu tätä paarmojen määrää! Skutassa on kiva polku. Löydän 500m matkalta muutaman OK telttapaikan. Niemen kärjessä olisi täydellinen paikka! Mutta mutta… siellä on myös nuotiopaikka, oluttölkkejä ja muitakin indikaattoreita siveettömästä elämästä. Nopean riskiarvion perusteella välttäisin harmia laittamalla telttani vähän syrjempään. Ei ehkä olisi mieluisa herätys, kun narkkarit tai kulkurit tulisivat grillaamaan Campingiä etupihalleni. ..

Haen Nopsan ja raahaan sen polkua pitkin seuraavaksi parhaalle telttapaikalle. Ei se mikään tasainen kohta ole, mutta keskellä oleva polku, joskin vähän mäkinen, on riittävän hyvä nukkumiseen. Teltta pystyyn, uikkarit päälle ja poika pesulle. Tuntuupa hyvältä pitkän ja helteisen päivän jälkeen.



Harkitsen hetken virvelöintiä. Ranta on kuitenkin äärimmäisen matala ja kivinen, hylkään ajatuksen. Rannan kivillä on kiva istua. Ei ole hyttysiä. Myös paarmat ovat kaikonneet. Istun kivillä useamman tunnin, aina auringonlaskuun asti kirjaa lukien.



Huomaan kivien välissä ison hämähäkinverkon. Syötän hämähäkeille muurahaisia ja paarmoja. Onpas yhdessä verkossa paljon hämähäkkejä!

Syön iltaruuat, kerään kupin mustikoita ja vetäydyn nukkumaan. Jälleen kerran paikallinen nuoriso huutaa ja popittaa rannalla. Ääni kaikuu veden ylitse yllättävän hyvin, tuntuu että olisivat paljon lähempänä. Herään yöllä myös muutamia kertoja jutteluun, joka tuntuu tulevan ihan vierestä. Kurkistan teltasta. Järvellä olevat kaksi venekuntaa vain vaihtavat ajatuksia. Niin se vesi kantaa ääntä. Nukahdan…



Kokonaismatka n. 48km.

Interaktiivinen kartta: http://www.mappedometer.com/?maproute=324687

Aina teidän,
Marme

Seuraava blogaus 8.9.2014. "Päivä 4. Kohteena Tampereen rautatieasema! Hikeä, verta ja olutta!"

Päivä 2. Kohteena Lopen Hirvijärvi… Eikun Loppijärven uimaranta!

Herään aamulla hyvin levänneenä auringonpaisteeseen ja lintujen lauluun ilman herätyskelloa n. 9 aikoihin. Kiroilua yön aikana aiheutti muutama makuupussissa ollut (elävä!) muurahainen ja tyynyn uupuminen. Miten ihmeessä en tajunnut hankkia tyynyä? Makuupussin pussikin oli niin säälittävän pieni, ettei siitä juuri tyynyksi ollut.

Tässä vaiheessa vesivarantoni ovat vain 2,5l, joten vettä ruuanlaittoon tai kahvin keittoon ei ollut. Syön muutaman desin mustikoita. Lievästi äreänä, aamuväsyneenä ja kofeiinittomana pakkaan leirin kasaan ja haikkaan fillarille.

Otan suunnaksi aikaisemman leirintäalueen. Sieltä saisin vettä – ja olihan siellä oikea vessakin! Päästyäni paikalle, laitoin puhelimen aurinkokennolaturiin ja haen vettä. Päätän käyttää isomman lämmitystyynyn trekmateen – se kannatti! Saan lämmitettyä vettä muutaman kuppiin kahvia ja pasta carbonaaraan.

Kahvi ei ole koskaan maistunut näin hyvältä! Vaikka onkin murukahvia, lämmin juoma piristää mielen ja nostaa hymyn huulille. Aikaisempi äreys haihtuu ja olen valmis päivän seikkailuihin!

Ruuanlaiton lomassa juttelen useammankin aamuvirkun karavaanarin kanssa. Kaikkia kiinnostaa kovasti, miksi ja minne poika fillaroi. Kaikilla on mielipide, mitä reittiä minun pitäisi ajaa ja missä yöpyä. Hymyilen, nyökkäilen ja ajattelen: ”neuvokaa vaan, ei kiinnosta, kiitos vaan, mutta teen kuten haluan, huvittaa ja parhaaksi näen!”. Ei sillä ettenkö apua arvostaisi, mutta olenhan omillani nyt!

Saan vesipullot täytetty ja hartsportit blandattua. On aika jatkaa matkaa!

Maisemat ovat upeita ja muutaman kymmenen kilometrin jälkeen pysähdyn zuffeelle ja ostan 1,5l lähdevettä – saanpahan sitten aamukahvit ja ruuat laitettua! Lihavapoika ottaa kahvin kaveriksi berliininmunkin – sillä sitä jaksaa! Saan myös ladattua Nokiani USB-piuhalla suoraan kassakoneesta… Huh?! Kiitollisena sähköstä en viitsi valistaa myyjää tähän liittyvistä vaaroista; CISM-miehenä tunnistan monia.

Jatkan matkaa, ajan muutaman kerran ohitse ja eksyn lievästi, mutta kokoajan suunta on oikea.

Todistan myös luonnonihmeen. Haukka hyökkää metsätien yläpuolella variksen kimppuun ja pakottaa sen maahan. Muutama nokkaisu metsätiellä, eikä varis enää liiku. Kun tulen kohdalle, katseemme kohtaavat. Tuijotamme toisiamme tovin; yksinäiset toverukset. Haukka ottaa jaloillaan variksesta kiinni ja lentää viimeistelemään ateriansa läheiselle pellolle. Toivottaa vielä onnea ja kireitä siimoja lintukielellä: ”ka-kaa-kakaa-ka-ka-ka”.

Toisen luonnonihmeen todistan muutamaa kilometriä myöhemmin. Kahden kilometrin tiepätkällä on tuhansia sammakonpoikasia tai minisammakoita, jotka hyppivät tien yli. Matkanteko hidastuu huomattavasti, kun väistän jokaisen. Olivatko kuulleet että ruoho olisi vihreämpää tien toisella puolella? Vai oliko tämä vain sammakonpoikasten miehuusriitti vaarallisen tien ylitse?

Alkaa sataa. Saavun Hirvijärjen kulmille. Vittu mitä metikköä! Vittu miten paljon mökkejä! Ajan jonnin aikaa järven viertä, mutta en näe yhtään edes etäisesti mahdollista paikkaa teltan pystytykseen. Voi vieteriukko! Tässä testataan pojan paineensietokykyä, kykyä tehdä nopeita järkeviä päätöksiä sekä miten pidätellään itkua…

Pysähdyn. Vedän syvään henkeä. Vedän tuplaskruffit huuleen. Ajattelen: ”Damage control. Älä hakkaa poika päätä seinään. Mieti vaihtoehtoja. Hirvijärvi, not meant to be! Ehkä joskus!”.

Luurista The Totuus esiin. Loppijärvi on lähellä. Siellä on tullut joskus skidinä käytyä Tammisten mökillä. Siellä on uimaranta. Uimarannalle saa teltan pystyyn, se on kaupungin mailla. Googletus: 18km!

Pakotan hymyn huulille. Se auttaa kun harmittaa. Kokeilkaa: jos vituttaa tai mieli on maassa – hymyilkää. Hymyilkää alkuun vaikka väkisin. Se auttaa. Ette voi olla surullisia tai vihaisia jos hymyilette. Olo kevenee ja mieli paranee.

Alan polkemaan. Lupaan itselleni Lopen S-marketista bissen, roiskeläppiä ja ison pussin Minttu-Susuja. Lämmittää mieltä, saan voimia polkea.



Ei aikaakaan kun saavuin S-markettiin. Ostokset kondiksiin ja kohti Loppijärveä!

Kun saavun Loppijärvelle, on siellä paikallista nuorisoa – onhan perjantai. Syön yhden roiskeläpän ja tutkin maastoa. Lähellä rantaa on pieni skutta ja sen takana, aivan veden vieressä nurmikko, johon saisin teltan pystyyn. Skutta antaa näkösuojaa rantarosvoilta.

Teltta pystyyn, kamat sisään. Tällä kertaa ei ole kekomuurahaisia, mutta pystytän teltan suoraan punamuurahaispesään, ja nyt niitä on joka paikassa. ”Smile, I don’t care” hyräilin.



Uikkarit jalkaan, saippua kondikseen, flipfopit jalkaa ja laiturille. Teiniporukka ihailee vartaloani. Varoittavat minua veden olevan polttavan kuumaa. Kiitän neuvosta. Olen laskeutumassa laiturin portaista veteen. Teinit: ”buu!!! Eiks oo pokkaa hyppää? Pelkääksä?”. Teineille hymy ja ammattimaisella pommilla veteen. Ihailevia huokauksia. Saippuoin itseni kunnolla ja peseydyn. Ihmetteleviä katseita, eivät keksineet sanottavaa. Poistun vedestä ja kierrän suojaani skutan kautta.

Olen melko väsynyt. Huidoin pintin sitä parasta ykkösellä naamaan. Syön toisen roiskeläpän. Avaan karkkipussin ja luen kirjaa. Vieressä on mahtavat kalavedet, mutta jotenkin nyt ei huvita…



Puolen tunnin jälkeen kuulen kalojen polskeen. Nousen katsomaan. Kaislikko kuhisi haukia!



Virveli kondikseen ja viehe veteen. Useita heittoja ja eri uistimia myöhemmin luovutan siltä kohtaa. Menen laiturille heittelemään. Tovin siinä heittelen; eipä mitään tule. Rantaan tulee vene ja muutama kalastaja. Menen jutuille, kuhaa ja haukea olivat saaneet. Kertoivat rannalta heittelyn olevan ihan täysin turhaa ajanhaaskausta. Kiitos vinkistä! Luovutan.

Menen telttaan lueskelemaan. Lisää teinejä tulee rantaan ja älämölö jatkuu pitkään. Alan nukkumaan. Teinit ne jaksaa huutaa, tulevat oikein mopoilla huudattamaan rantaan. Viimeisen kerran herään viiden aikaan, nyt he viimein poistuvat! Nukahdan….

Kokonaismatka n. 71km.



Interaktiivinen kartta: http://www.mappedometer.com/?maproute=324677

Aina teidän,
Marme

Seuraava blogaus 1.9.2014. "Päivä 3. Kohteena Hämeenlinnan Alajärvi!"

Päivä 1. Pyöräseikkailu alkaa! Kohteena Nuuksion Pikku-Parikas

Herään aamulla kahdeksan aikaan virkeänä ja intoa puhkuen: ”tänään mennään!”. Zuffelit naamaan. Nopea käynti fillarilla. Mitä työkaluja tarvitsenkaan renkaanvaihtoon? Check!

Kamat laukkuihin, ukko fillarille. Satulat tarakalle, virveli, teltta, makuualusta ja fagbag mustekaloilla kiinni. GoPron ruuvaus. Ready to go!



Päivän tavoite: ajaa 40km Nuuksion länsipuolelle.

Olen tottunut pyöräilijä. Ajan päivittäin. Tosin melko lyhyitä pätkiä. Tähän mennessä pisin lenkki taitaa olla 42km – puolessa välissä tosin pidettiin pidempi tauko. Kyllähän tämä yksi 40km taittuu helposti.

Pyörä on tosin huomattavasti normaalia painavampi. Muonat, vedet jne. Olisiko 40kg lisäpainoa? Ensimmäinen pieni kaatuminen Meilahdessa, hiekka luisui alta: liian jyrkkä käännös. Enköhän mä tästä opi?

Pyöräillessäni pohdin lähtöni syitä. Varusteisiin kuluneella euromäärällä olisin ottanut jo kivan äkkilähdön… En ole oikeastaan koskaan harrastanut kunnon eräilyä. Nukkunut teltassa. Ollut omillani. Asioita on syytä opetella tekemään yksin. Kantaa yksin vastuu päätöksistään, olivat sitten hyviä tai huonoja. Yksin kun lähtee, ei voi syyttää ketään muuta – ja mikä parasta, kukaan muu ei syytä sinua. Olet vapaa, voit tehdä mitä haluat! Liian usein nyky-yhteiskunnassa joku tekee päätökset puolestamme tai ainakin vaikuttavat tekemiimme päätöksiin. Ketä me oikeastaan olemme? Teemmekö sitä mitä haluamme vai teemmekö jotain, mitä muut haluavat? Tällä reissulla minä teen päätökset!

Ensimmäisen juomatauon pidän Kehä III kupeessa. Suunnistaminen Nokian kartalla ei ole ihan niin helppoa. Täytyy vähän käyttää omaa järkeä… Katson, että seuraava käännös on n. 13km päässä. Puhelin kiinni, säästetään akkua.



Kas, Nuuksion kylttejä! Mennään sitten Haltian kautta. Ylä- ja alamäkeä. Joku on jossain sanonut, että suomi on täysin flätti – fillaroijan näkökulmasta voin todeta, että kyllä näitä mäkiä riittää!

Ensimmäinen ruokatauko, onneksi tein metukkareissarit! Kaksi puraisua, kun mielenhäiriöinen ampiainen alkaa ahdistelemaan. ”Anna mun nyt olla!” Ei anna, lähden karkuun. Siirryn 10 metriä. Saan juuri syötyä leivän loppuun kun ampiainen palaa. No, ehkä näihin vain pitää tottua…



Saavun luontokeskus Haltialle. Onpa hieno! Käyn vessassa pesemässä naaman ja täyttämässä vesipullot. Kylläpä virkistää!

Taas Nuuksion kylttejä! Matkaa ei ole enää paljon!



Saavun Nuuksioon. Tarkastelen opastaulua pitkään. Avaan Nokian – olen 23 kilometriä siitä, minne minun oli tarkoitus mennä… No samapa tuo, suunta on kuitenkin oikea. Minne menisin? Minne saisin teltan pystyyn? Päätän lähteä Salmea kohtia metsätien kautta, 10km päässä näyttää olevan muutama potentiaalinen järvi.



Jälleen kerran: ”ylämäki alamäki ylämäki alamäki yhdessä kulkien…” Hiekka ja sora tekevät ylämäkeen polkemisesta mahdotonta. Talutetaan suosiolla. Metsätiellä ei näy ristinsielua. Onpa rauhallista.



Saavun Salmen ulkoilualueelle. Huomaan kartassa leirintäalueen. Sinne saisin teltan pystyyn. Huomaan metsässä muutaman saksalaisen poimimassa mustikoita. Suomalainen perhe grillaa Pikku-Parikkaan grillikatoksessa.

3km myöhemmin olen leirintäalueella. Voi helvetti! Aivan täynnä karavaanareita hienoine grilleineen, aurinkotuoleineen ja lautasantenneineen! Meinaan saada paniikkikohtauksen: ”too many people – get out!”

Pikku-Parikas näytti kivalta. Sen ympärillä oli sankka metsä. Eikä melkein yhtään ihmistä.

Fillaroin 1,5km Pikku-Parikkaalle. Moikkaan grillaavaa perhettä ja päätän kiertää skutan kautta järven toiselle puolelle. Ei ihan onnistu. Dumppaan fillarin skuttaan ja otan kamat kantoon. Onneksi toisessa satulalaukussa on kantolaite ja loputkin kamat saa köytetty suht hyvin kiinni. Haikkaan skutassa ehkä 300m, kunnes löydän mukavan näköisen ja semi-tasaisen alustan metrin päässä järvestä. Ei muuta kuin kamat sammaleeseen ja teltta pystyyn.

Teltan pystytys käy käden käänteessä, harjoittelinhan tätä jo kertaalleen kotona.



Muurahaisia! Aika paljon! Kaikki polulle laskemani tavarat ovat kekomuurahaisten peitossa. Note to myself, älä laske jatkossa kamoja muurahaisten polulle. Pienellä putsauksella saan melkein kaikki murkut pois.

http://youtu.be/rqdNK3r5Wms
Ohessa GoProlla kuvausta mestasta ja muurahaisista!

Kamat telttaan ja uikkarit esiin. On sellainen soija päällä, että uiminen tuntuu paremmalta kuin koskaan. Järvessä on hyvä peseytyä, ehkä käytän sitten huomenna saippuaa?

Ruuanlaittoon. Trekmatella kanarisottu valmistuu hetkessä. Vesi voisi tosin olla kuumempaa. Ehkä pitäisi käyttää kahta pienempää lämmitystyynyä kun ei kerran isompia ole mukana?

Virveli esiin: tämän takiahan tänne on tultu! Alan heittelemään. Vedessä on elämää! Ahven, kiva, onpa pieni! Siirryn eteenpäin. Heittelen koko järven reunustan, pientä ahventa tulee… Onkohan täällä edes muuta? Järven perällä iso Minow jää uppotukkiin kiinni. Kaksi metriä rannasta. Näen uistimen. Housut pois ja kundi veteen. Jalka uppoaa pohjaan aluksi polvea myöten, seuraava askel reittä myöten – suoraan johonkin terävään… Ei tästä mitään tule. Kipuan varovasti takaisin rannalle ja yritän repiä uistimen irti. Siima sanoo naps, se sitten siitä.



Heittelen vielä hetken. Jotenkin ei motivoi tämä rantakalastus pienen ahvenen toivossa pitkän fillaroinnin jälkeen… Paluumatkalla kerään ison kupin mustikoita – niitä on aivan hirveät määrät! Puolet suuhun, puolet kuppiin. Tästä saa hyvän ja terveellisen aamupalan.



Vetäydyn telttaan ja aloitan muurahaisten teurastuksen. Kyllähän niitä aika tavalla tulikin kamojen mukana! N. 50 murhan jälkeen en enää näe liikettä.

Viesti Pojille, olen elossa, ei tarvitse hälyttää pelastusjoukkoja. Turvallisuus ennen kaikkea. Kerron myöhemmin minkälaisen turvallisuus- ja pelastautumissuunnitelman tein reissulleni.

Luen hetken kirjaa auringon viimeisessä kajossa. Asettelen taistelukirveen vasemman käden holleille ja kääntöveitsen oikean. Hyvää yötä – kiitos tästä päivästä!



Kokonaismatka n. 44km.

Interaktiivinen kartta: http://www.mappedometer.com/?maproute=321180

Aina teidän,
Marme

Seuraava blogaus 25.8.2014. "Päivä 2.Kohteena Lopen Hirvijärvi… Eikun Loppijärven uimaranta!" 

1. Irtiotto! Fillarilla Tampereelle 17. - 20.7.2014 Suunnittelematon toteutus

Tässä blogaussarjassa kerron pyöräretkestäni Tampereelle. Blogaussarja sisältää seuraavat seitsemän blogausta:

1. Irtiotto! Fillarilla Tampereelle! Suunnittelematon toteutus. (Julkaisu 11.8.2014)

2. Päivä 1. Pyöräseikkailu alkaa! Kohteena Nuuksion Pikku-Parikas (Julkaisu 18.8.2014)

3. Päivä 2.Kohteena Lopen Hirvijärvi… Eikun Loppijärven uimaranta! (Julkaisu 25.8.2014)

4. Päivä 3. Kohteena Hämeenlinnan Alajärvi! (Julkaisu 1.9.2014)

5. Päivä 4. Kohteena Tampereen rautatieasema! Hikeä, verta ja olutta! (Julkaisu 8.9.2014)

6. Turvallisuus ennen kaikkea! Reissun turvallisuus- ja pelastautumissuunnitelmien näkökulmat (Julkaisu 15.9.2014)

7. Mitä opin reissusta & mitä kannattaa muistaa (Julkaisu 22.9.2014)

---

Olin jo pitkään suunnitellut lähteväni vaeltamaan. Tai että tekisin jonkin vastaavan irtioton. Olin myös kesälomalla, olisi aikaa tehdä mitä vain. Ottaisinko äkkilähdön vai lähtisinkö reilaamaan…

Minulla oli synttärit edellisellä viikolla. Kalastusystäväni Makke ja Mikki veivät minut lahjaksi Sipooseen yön yli kalaan – nukuimme teltassa yhdessä Sipoon pikku saaressa. Kalaakin tuli.

Tästä innostuneena päätin toteuttaa irtiottoni fillarilla. Yöni nukkuisin teltassa, ihan minne sen nyt vain saisin pystyyn. Tein lähtöpäätöksen tiistaina.

Keskiviikkona kävin shoppaamassa tarvikkeita. Vaellusteltta, Goretex vaellustennarit, makuualustan ja vesitiiviit fillarilaukut joihin toiseen kantolaite. Loput välineet niin retkikeittimestä ja muonista aina makuupussiin löytyisivät omasta takaa. (Listan kirjoituksen lopussa).



Shoppailun jälkeen käytin 15 minuuttia reitin suunnitteluun. Helsinki-Tampere väli kuulosti mukavalta fillaroinnilta 3-4 pysähdyksen taktiikalla. Reitin ja yöpymispaikat valitsin sen perusteella missä nyt näytti olevan kalastuksellisesti hyviä järviä. HUOM! Suosittelen käyttämään reitin ja yöpymispaikkojen suunnitteluun huomattavasti enemmän aikaa. Säästyy aika monelta harmilta ;-).

Ensimmäiseksi etapiksi valikoitui Nuuksio (n. 40km). Sen enempää miettimättä missä siellä. Kyllähän Nuuksiossa järviä ja tonttia piisaa. Myöhemmin kävi ilmi, että niin todellakin piisaa… Kohdeosoitteeksi valitsin Lamminpääntien, mistä kartan mukaan meni mukava tienpätkä Nuuksioon…

Nuuksiosta seuraavaksi etapiksi valikoitui Lopen Hirvijärvi (60km). Kartalla se näytti oikein hienon kalaisalta – varmasti sinne saisi teltan jonnekin pystyyn?!

Hirvijärveltä suuntana olisi ”legendaarinen” Renkjärvi (53km) Hämeenlinnan kupeessa. Se vaikutti myös lupaavalta…

Renkjärveltä olisi tarkoitus polkea Lempäälän Vesilahteen (60km) ja sieltä viimein Tampereelle (32km), mistä stogella himaan – takaisin stadiin.

Alla kartta alkuperäisestä, suunnitellusta reitistä.



(Interaktiivinen kartta: http://maps.google.com/maps/ms?ie=UTF&msa=0&msid= 206584794347886241909.0004fe538c7a6f91798f5)

Sanotaan näin, homma ei mennyt kuin Strömssöössä… Kerron tarkemmin näistä kohteista seuraavissa blogauksissa.

Seuraava blogaus 18.8.2014: 1. päivä. Pyöräseikkailu alkaa! Kohteena Nuuksion Pikku-Parikas

Aina teidän,
Marme

VARUSTELISTA

• Mormontin 2H teltta, Traillight FC 2P


• Trekmate retkikeitin & pussimuonaa & kahvia & mausteita, Traveltime lightweight double packs


• Goretex-kengät, Haglöfs observe mid GTX


• Nopsa fillari, kypärä, pumppu, renkaanpaikkaussetti, työkalut


• Satulalaukut kantolaitteella


• Taitettava kahvikuppi


• Pari lusikkaa syömiseen


• Puukko, Leatherman, Kirves


• Lyhty, otsalamppu, taskulamppu


• Kammella toimiva radio


• Gopro


• Iso ja pieni ensiapupaketti


• Lumia 710 & 925, Samsung


• Useampi lämmin aluskerrasto


• Tierra Goretex puku (Takki & housut)


• Urheilusukkia & -paitoja, boksereita


• 4l vettä & Hartsporttia


• Kirja


• Virveli ja vieheet


• Aurinkokennolaturi puhelimen, varaparistoja mm. lamppuihin


• WC-paperia, släbärit, pyyhe, uikkarit, saippua, makuupussi


• Aurinkorasvat, hammasharja & -tahna

Kalaruuat ja reseptit: Pannukuha sipulitillivoikastikkella & lohi-tahna ruisnapeilla

Blogini fanit ovat pyytäneet jo pitkään, että tekisin saamistani kaloista ruokaa ja raportoisin reseptit. En ole vielä yhtä tunnettu ruuanlaittajana mitä olen kalastajana, mutta rehellisyyden nimissä, olen huomattavasti lahjakkaampi ensiksi mainitussa. Kokkailu on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin kalastaminen. Yhdistät vain hyviä raaka-aineita ja samalla mietit mitkä maut sopivat yhteen ja tukevat toisiaan. Voilà – hyvää ruokaa!

---

 

Reseptit 2-3 hengelle

Pannukuha



Ainekset:

• 4 nahatonta kuhafilettä (300-400g)


• jauhoja leivitykseen


• pippuria, suolaa, kalamaustetta


• voita ja öljyä paistamiseen


• Sitruuna kalan päälle puristettavaksi

Ota kuha pakkasesta tai jääkaapista lämpimään riittävän ajoissa, että voit paistaa sen huoneenlämpöisenä. Mausta fileet hyvissä ajoin ennen paistamista, jotta mausteet ehtivät imeytyä. Mausta fileet oman maun mukaan black&whitella (suolaa ja pippuria) sekä kalamausteella myllystä molemmin puolin.

Laita jauhoja laakealle lautaselle ja leivitä fileet. Pistä pannu kuumaksi, laita reilusti voita ja öljyä. Paista fileet 2-3 kerrallaan n. 2-3min per puoli – kunnes väri on kauniin ruskea ja pinta rapsakka. Älä paista liian kauaa, ettei kala kuivu. Valmis! Helppoa kun katiskakalastus! Tarjoile voi-tilli-sipulikastikkeen sekä uusien (tilli)perunoiden kera!



 

---

Voi-tilli-sipulikastike (kiitos reseptistä Koistisille!)

Ainekset:

• 1-2 kevätsipulia (tavallinenkin käy)


• tilliä


• nyrkillinen voita (n. 200g)

Pilko kevätsipulit mieltymyksien mukaan silpuksi. Itse tykkään jättää vähän reilumman kokoiseksi. Laita sipulit kattilaan. Saksi sekaan maun mukaan tilliä puntista. Laita kattilaan aluksia vain snadisti voita ja kuullota sipulit ja tillit. Lisää sekaan nyrkillinen voita ja annan kiehua matalalla lämmöllä n. 15 minuuttia.

  

 

---

Lohitahna ruisnapeilla



Kiitos reseptistä Anni! @ http://anninuunissa.blogspot.fi

Ainekset:

• 200-300g kylmäsavustettua lohta


• 1 limen mehu


• 1 punasipuli tilliä


• 1 prk crème fraîchea

Leikkaa tai revi lohi silpuksi. Hienonnan punasipuli. Purista mehut limestä. Sekoita ainekset ja leikkaa mukaan tilliä maun mukaan. Lisää maun mukaan pippuria ja suolaa. Anna maustua muutama tunti. Levitä ruisnappien päälle lusikalla juuri ennen tarjoilua – jos teet tämän liian aikaisin, ruisnapit pehmentyvät liikaa – tämä pilaa suutuntuman.

---

Viini 

Ninth Island Sauvignon Blanc 2013

Todella hyvä viini Australiasta, menee aivan loistavasti kalan kansa tai muuten vaan!

Vivahteikas ja ryhdikäs. Kuiva, erittäin hapokas, sitruksinen, hennon raparperinen, yrttinen, herukanlehtinen, mineraalinen.

http://www.alko.fi/tuotteet/008136/

 

Aina teidän,
Marme

---