keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Kalapaikat: Lauttasaari ”Erämies on erimies…”



Ensimmäiset historialliset maininnat Lauttasaaresta suurena kalastuskeskittymänä ovat vuodelta 1540. Sikäläiset kutsuivat aluetta Drommensööksi, jonka arvellaan tarkoittava alusta (dromundr). Tämä on sinällään loogista; kalaa sieltä tuli vanhoina hyvinä aikoina kun olisi lähtenyt aluksella kauemmaksikin kalastamaan.

Vuosina 1914 – 1936 Julius Tallberg piti Lauttasaaressa kalastus- ja elämyssafaria. Hän roudasi kaupunkilaisia Lautalla Saareen (ja kunnanisien mielikuvituksen mukaan tämän takia siis nimi Lauttasaari) kalastamaan.

Huhut myös kertovat, että Drumsön (sen lautan nimi) kapteeni piti hallussaan meritaimenen suomenennätystä (12kg) hyvin pitkään, kunnes Turunmies vuonna 2002 nappasi perholla Aurajoesta 12,4kg meritaimenen.



Lauttasaari on kalastusmekkana ehkä Helsinkiläisten kalastajien keskuudessa se tunnetuin. Sieltä on mahdollista saada keväisin siikaa, kesäisin kuhaa, haukea ja ahventa ja syksyisin meritaimenta. Kaikki näitä sieltä on todistetusti saatu jopa ihan tämän vuoden puolella.

Omalle kohdalle on valitettavasi osunut vain muutama hassu ahven.

Lauttasaaren rantaa kannatta kiertää ja kokeilla vähän sieltä sun täältä. Paras paikka on kuitenkin Sisä-Hattu, tuo pienen kahlauksen päässä oleva saari. Siellä näkee harva se päivä perhomiehiä meritaimenta narraamassa.


Kalastajatyyppi: Eräjorma aka Metsienmies




Eräjorma viihtyy luonnossa. Eräjormaa ei paljon akat kiinnosta. Ehkä on vaimo ehkä, ei sillä ole väliä.

Hän on vapaa kuin Reissumies-mainoksen eräjorma konsanaan. ”Älä kysy minne johtaa tie… Tuuli yksin ymmärtää…” hän mennessään viheltelee.

Yleensä hän katoaa viikoiksi tai kuukausiksi metsiköihin. Ne, sekä siellä olevat apajat hän tuntee kuin omat taskunsa. Älä huolestu, vaikka muutamaan kuukauteen hänestä ei mitään kuulu. Jos menee yli puolivuotta, kannattaa jo hiukan aprikoida hätäkeskukseen soittamista.

Eräjorma ei välitä nykyajan hömpötyksistä. Hän luottaa vanhaa ja hyväksi koettuun, tuttuun, turvalliseen ja toimivaan.

Hän ei kuulu blogini lukijankuntaan, koska Internettiin hän koski viimeksi 2002 ja Adobe ei suostunut avaamaan Metsästys&kalastus-lehden uusinta numero – joten antaa olla!

Eli netistä hän ei vinkkejä etsi, lehteä lukee silloin tällöin.

Etupäässä kuitenkin luottaa omaan vaistoonsa ja sitä kautta saatuihin kokemuksiin.

Toki kuuntelee myös muita vanhoja ja fiksuja kalamiehiä, joskin suurella varauksella suhtautuu.

Varsinkin Reinariin joka sai muka jigillä N-Ä-I-N suuren. "Paskaa se puhuu."

Eräjorma tietää mitä tekee. Kalaa tulee yleensä varmasti.

Välillä hänkin poikkeaa säännöistä, mutta on silti kestävän kalastuksen kannalla. Isoimmat ja parhaimmat yksilöt pannaan takaisin jatkamaan sukua, jotain ”siltä-väliltä” syödään ja grillataan.



Toimiva, vanhoja ja hyväksi havaittuja uistimia reilu kokoelma.



Tuulensuunnan mittaaminen on tärkeää oikean uistimen ja paikan valinnan näkökulmasta.




Larussa tyrskyää – mutta ei taimenta.



Oli perkele kiinni, ainakin näin <-----> suuri p**kele!”


Aina teidän,
Marme

Seuraavaksi: 8.1.2015 Kalastuspaikat: ”Muuuu(t)”





7 kommenttia: